Harmaata! Tältä meidän viikko on näyttänyt. Ei täällä rankkasateita ole ollut niinkuin pääkaupunkiseudulla, mutta pilvistä ja vähän sateista ja varsinkin eilen oli ihan jäätävän kylmä! Loten kanssa ollaan nyt vähän ravailtu maastolenkeillä. Ihan hyvin on mennyt ja Lotte on ollut rento, mitä nyt kerran menin siihen suuntaan jossa liikkuu paljon villieläimiä (karhuja , susia ym) niin siellä Lotte oli tosi hätääntynyt, vilkuili koko ajan ympärilleen ja ampaisi laukalle. Päätin että en ratsasta siellä enää yksin. Nimittäin minuakin pelottaa, että karhu tulee vastaa. Lapsena olen kerran karhun kohdannut luonnossa, oltiin kaverin kanssa pyöräilemässä kun nähtiin kun karhu juoksi peltojen yli ihan meidän kodin lähellä.
Jalka on siis toipunut hyvin, mutta sitten tuleekin ne muut ongelmat. Eläinlääkäri huomasi Loten silmässä haaleita kohtia (kun valolla katsoo pupilliin niin näkyy ihan muutaman millin pituisia vaaleita juovia) ja näiden olisi pitänyt lähteä lääkekuurin avulla pois, mutta eivät ole lähteneet. Ne viittaavat sairastettuun uveiittiin ja jos kyseessä olisi toistuva uveiitti niin se on parantumaton sairaus joka jossain vaiheessa johtaa sokeuteen. Loistavaa! Eläinlääkäri lupasi nyt kysellä kollegan mielipidettä ja miettiä mitä nyt tehdään ja lähdetäänkö käyttämään klinikalla. Silmä ja pupilli kuitenkin toimii ihan normaalisti nyt.
Lisäksi Lotte oli eilen saanut haavan etuseen ja jalka oli turvoksissa. Siinä on nyt animalintex haude ja katsotaan mihin suuntaan se nyt menee ja tarvitaanko lääkekuuria..
Aika masentavaahan tää alkaa olla, enää ei edes tee mieli kisaradoille. Mietin jo tuossa, että olisin liisannut Loten siitokseen jos se jollekin olisi kelvannut, mutta koska se jalka nyt ilmeisesti on kuitenkin hyvin parantumassa niin eiköhän tässä nyt vaan jatketa eteenpäin. En kyllä tiedä tulenko "esteratsastajana" enää pääsemään sille tasolle millä olen aikoinaan ollut. Jo 110cm esteradat näyttää kamalan isoilta, mitä tuossa keväällä katselin kisoja. Varsinkin isoja oksereita kammoan! Kipasta löytyy mun kilpailuhistoria vuodesta 2004 eteenpäin eli kymmenen vuoden ajalta! Aikaisemmat tulokset eivät näköjään ole kipassa. Ehkä sitä voisi ryhtyä vaan puskaratsastajaksi. Omat resurssit ei riitä panostaa lajiin niin paljon mitä haluaisin. Laitan nytkin ihan liikaa rahaa tähän, pitäisi olla aikuinen ja ostaa oma asunto yms. Aloitin nyt asuntosäästämisen ja kasaan pitäisi saada kymppitonni jotta saa asuntolainan. Jos en omistaisi hevosta niin tuo summa olisi varsin nopeasti kasassa, nyt se on mahdoton tehtävä..
Ihanaa synkistelyä.. Inhoan lukea muilta valituspostauksia..
![]() |
| Jotain positiivistä sentään: uusi satula on ihan super! |
![]() |
| Ehkä rumin harja ikinä, mutta toimii saven raappauksessa loistavasti joten pitihän se Lotellekin hankkia! Ja AI:tä haavoihin.. |






Voi huoh, tää on niin tätä välillä :/ Tsemppiä myös teille, toivottavasti Lotte paranee ja pääset jatkamaan treenejä
VastaaPoistaNiinpä.. Toivotaan! Tänään sai potkun takajalkaan ja ontuu sitä..
PoistaTäällä päin niin samat fiilikset kisaamisen ja hevosenpidon suhteen! Kisakautta ei olla vielä päästy edes aloittamaan jatkuvien takapakkien takia, välillä hevonen ei kunnossa ja silloin kun olisi niin itse ei ole.. Meillä hevosen reistailut ei kyllä ole yhtä vakavia kun teillä, mutta kuitenkin kunnon reenin estäviä..
VastaaPoistaOpiskeluun ja asumiseen pitäisi säästää kovalla työnteolla saatuja rahoja, mutta hevosenpidon takia mitään ylimääräistä ei jää käteen. :D kovat suunnitelmat oli tälle kisakaudelle etenemisen suhteen, mutta jokseenkin tuntuu että peli on jo niiiiin menetetty.. :-D
Hyvä siis että kirjoitit "valituspostauksen", ainakin tiedän etten ole ainoa jolla tää homma välillä tökkii! :D
Joo ei tämä hevosharrastus ole kyllä järkevän ihmisen hommaa.. :D Pitäisi älytä vaihtaa lajia johonkin ihan toiseen..
PoistaTsempit sinne, kyllä te vielä kisaradoille pääsette! :)
Hevosen sairastaminen on kyllä niin rankkaa henkisesti. Tsemppiä ja etteköhän ole jo voiton puolella. :)
VastaaPoistaNo niin on! Kiitos!
PoistaHei! Älä anna periksi. Minun tammani sai jännevamman 2012, pinnallinen koukistaja ja eläinlääkärin mukaan ennuste oli tosi huono, yli 25% vaurio.
VastaaPoistaPäätin kuitenkin että tamma jää eloon ja hoidin jalkaa 24/7. Oli 2kk sairastarhassa ja tästä sitten pikku hiljaa ruvettiin kävellä maasta käsin ensin 5 minuutin jakso ja sitten koko ajan enemmän. 6 kk kuluttua meillä oli kontrolli, ja sama ELL tuli hevosta katsomaan ja ei voinut uskoa mitä näki, jänne oli miltei ennallaan. 8kk kaiken kaikkiaan vammasta ennenkuin pääsin taas selkään kävelyttämään, ja 12kk vammasta tehtiin jo kentällä kouluvalmennuksia. Tammani palasi samaan käyttöön kuin ennen vammaa, ratsastin siis säännöllisesti sekä kentällä että maastossa ( jopa maastoesteillä) ja käytiin jopa kisoissa (este ja koulu). Vammasta on nyt 2 vuotta ja tamma asuu nykyään uudessa kodissa missä nauttii edelleen ratsun hommista. Joten, älä anna periksi. Minun tamma oli jopa parempi ratsastaa tämän 8kk jakson jälkeen. Ennen vammaa oli kuin aikapommi ja hyvin stressaavaa sorttia, kävelyjaksojen myöta oli maltillisempi ja hyvin läpiratsastettu jo käynnissä. En olisi ikinä uskonut että pääsisin koulukisoihin tolla ADHD-tammalla, mutta sairasloman vuoksi se olikin mahdollista :)
Eli tsemppiä teille! / Jessi
Oot ollu ihan uskomattoman sisukas! Mä en varmaan olisi pystynyt tuohon! Kiitos paljon tsempeistä ja hienoa että hevonen kuntoutui noin loistavaan kuntoon! :))
VastaaPoistaVoi kurjuus, kun teille sattuu ja tapahtuu! Kuule, toivottavasti tämä on täysin perätön ja naurettava huoli, mutta mulla tuli mieleen, että eihän Lotella vaan olisi jokin autoimmuunisairaus? "Rasitusvammat" (sellaisesta rasituksesta, joka ei välttämättä toisella yksilöllä johtaisi minkäänlaiseen vammaan) ja uveiitti/uveiitit herättivät tällaisen huolen. Itselläni on eräänlainen autoimmuunisairaus ja siksi ehkä olen herkistynyt moisia epäilemään. Kaikkea hyvää toivon teille! -Liisu
VastaaPoistaKaikki on mahdollista, mistä noita tietää.. :(
Poista