Lotte auttaa

Tomi kävi siivoamassa Loten tarhaa (vitsit miten kilttiä!) ja Lotte tietenkin halusi auttaa.. Kuulemma yritti syödä haravan piikkejä ja kun se kiellettiin niin meni kaatamaan kottarit.. 

Ratsastaessa Lotte on nyt ollut ihan super! Varsinkin laukka sujuu hienosti! Loma teki taas selvästi hyvää! Eilen raspattiin hampaat ja ne olivat ihan ok. Normaaleja piikkejä mitä nyt puolen vuoden aikana oli kertynyt.

Maidän etummainen ulkokenttä muistuttaa lähinnä järveä.. Käytiin Loten kanssa vähän kahlailemassa ja kiva tunne kun havaitset, että kumisaappaassa onkin reikä..

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin Lovely Lotte toivottaa:

 Oikein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2014!!

Pimeys

Muistakaahan käyttää heijastimia kun on näin synkkää ja pimeää eikä lumesta tietoakaan.. Kuvassa minä ja Lotte maastoillaan.

Tänään hypittiin "vieraan" valmentajan valmennuksessa ja Lotella olikin ollut seitsämän viikon hyppytauko. Aloitettiin puomitehtävillä ja pikkuristikoilla ja lopuksi hypättiin rataa, missä mun mielestä varsinkin okseri - okseri linja näytti isolta (ehkä 110-takapuomi 120?, ehkä vähän liiankin isoa tähän aikaan vuodesta), mutta Lotte hyppäsi kyllä hienosti! Toki vauhti päällä sillä oli ja ajoittain pidätteiden läpimenon kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta oikein hyvä fiilis silti jäi. Se hyppäsi taas niin varmasti ja oli rohkea oma itsensä! Mietittiin tämän valkun kanssa, että jotain häikkää siinä silloin loppukesällä oli kun hyppy ei maistunut. Vaikka ei mitään vikaa klinikalla löytynytkään niin jotain on jossain täytynyt olla (Lappeenrannan kisoissahan se kielsi minimaaliselle 90cm pystylle (ja näytti kuulemma huonolle) jonka jälkeen vedin sen muista luokista kokonaan pois). Tosin turha tätä nyt on enää murehtia ja nautin nyt siitä, että hevonen on jälleen oma hyvä itsensä, mutta vastaisuuden varalle osaan toimia hieman eritavalla jos tällainen toistuu.
Viime postauksessa mietin tulevaa kisakautta ja otan nyt kyllä vähän sanoja takaisin ja totean, että Lottea pitää rakentaa nyt maltilla ja tahkota sitä kymppiä niin, että siitä tulee ihan rutiinia. Ehkä se 6v racing varsinkin tokan päivän osalta 120/130cm on liikaa ja Lotte vaatisi selkään ammattilaisen. Minun pitäisi olla paljon rutinoituneempi, jotta pystyisin ratsastamaan nuorella hevosella varmoja ratoja noilla korkeuksilla. Vajaa parikymmentä 120 rataa ja tasan yksi 130 rata ei vielä tuo minulle sitä tarvittavaa rutiinia, varsinkin kun näistäkin radoista on jo useampi vuosi aikaa. Joten ehkä on aika hyväksyä realiteetit eikä nyt lähteä ahnehtimaan. Haluan, että Lotesta on minulle harrastekisahevosta vielä vuosiksi! Tiedän että sillä riittää kapasiteetti, mutta nyt onkin kyse siitä mitä mun oma pää kestää ja mihin taidot riittää.

Kuulumisia

Postaus numero 200, wuhuu! Minä olenkin nyt siirtynyt nykyaikaan, sain nimittäin joululahjaksi ensimmäisen älypuhelimen! Otin sillä tallillakin innoissani kuvia, mutta en vielä tiedä miten saan ne pois puhelimesta (siinä ei ole vielä nettiliittymää kun en ole kerennyt hankkia), joten saatte nyt tyytyä vanhoihin kuvii. Nämä on julkaistu jo kesällä, mutta ovat niin nättejä, että mielellään julkaisee näitä useamminkin ja fiilistelee hyvin menneitä kisoja (5v racing 110/120cm Ypäjällä, 0/4vp ja sijoitus).
Lotte on ollut kotona jo viikon verran ja nyt normaalissa treenissä. Ekat päivät olivat aika raastavia ja ratsastuksesta ei meinannut tulla mitään kun Lotte kävi kamalan kierroksilla. Toki piti myös aloittaa kevyesti, kun loma takana. Mutta nyt mennään jo ihan normaalisti ja tänään Lotte oli jo tosi hyvä ratsastaa. Varsinkin laukassa toimi hienosti!! Huomenna hyppäillään valmennuksessa, pitkästä aikaa kyseessä "ryhmä valmennus" ja vieraileva valmentaja, saa nähdä miten sovitaan joukkoon..

Tänään oli muutenkin aika kiireinen heppapäivä, aamulla ratsastin Loten, päivällä kävin valmentajan luona klippaamassa pari hevosta ja menin yhden hänen hevosen (joka muuten hyppäsi tosi hienosti!) ja illalla ratsastin Loten vielä toistamiseen (ihan kevyesti) ja testailin muutamia koulusatuloita. Ja tuntui kyllä taas niin hankalalta olla koulusatulassa, pitäisi varmaan vaan luovuttaa ja ratsastaa ainoastaan estesatulalla.. Se Loten koulusatula meni jo kaupaksi, joten nyt olen sovitellut uusia kun en sitä Parianiakaan itselleni ostanut. Nämä nyt testissä olevat olivat ihan kivoja, eivätkä liukkaita niinkuin se entinen satula. Merkkeinä oli Daaleman ja Stubben ja lisäksi myös Pfiff, jota en tosin nyt jaksanut sovittaa. Kun hain nuo satulat kokeiluun, niin pääsin näkemään ehjien satuloiden lisäksi myös valtavan kasan runkovikaisia satuloita! En ole ennen nähnytkään haljenneita runkoja yms, joten oli tosi mielenkiintoista! Merkkeinä hajonneissa satuloissa taisi eniten olla Kiefferiä.. Tälläiset satulat eivät tietenkään päädy myyntiin vaan niitä käytetään kursseilla esittely materiaalina yms.
Loten tällähetkellä ainut oma satula Butet kävi myös samaisessa paikassa, korjattavana. Istuimen nahka oli kulunut puhki jo edellisellä omistajalla ja nyt sain vihdoin viimein korjautettua sen. Siihen ommeltiin siistit tikit ja lisäksi yksi vastinhihna vaihdettiin. Laitan tästä joskus kuvan. Sovitin Lotelle myös yhtä Antaresta, mutta ei sekään ollut hyvä. Nyt meille tulee Equipe kokeiluun ja jos sekään ei sovi niin sitten pitää ehkä alkaa metsastämään Prestige Versaillesta kun tallikaverin kyseinen satula tuntui Lotelle hyvin sopivan. Noita Buteitakaan kun ei markkinoilla tunnu juuri olevan.

Kisakauttakin pystyisi jo suunnittelemaan, mutta minä en ole tehnyt oikeastaan juuri mitään suunnitelmia. Riippuu ihan siitä miten hevonen kulkee. Jos se on hyvä niin tarkoitus on kisata 6v Racingiä, jos ei niin hyvä niin sitten 5v Racingiä luokan ulkopuolisena. Jos sekään ei mene, niin en tiedä onko mulla sitten motivaatiota kisata ollenkaan.. Epävarmaksihan tuo loppukausi jätti, joten katsotaan nyt miten tästä edetään. Ypäjälle haluaisin hallikisoihin.

Loten ruokinta

Vuosi sitten tekemäni ruokintapostaus on ollut suosittu ja koska ruokinta on siitä jonkin verran muuttunut niin ajattelin tehdä uuden. Olen pyrkinyt yksinkertaistamaan Loten ruokintaa ja jättänyt purkkeja ja purnukoita pois. 

Heinää Lotte saa 3-2-2-4, tai vähän sen mukaan miten maistuu. Lotte ei ole erityisen ahne ja yleensä sillä on lähes aina heinää edessä. Tarhassa sillä on iso traktorinrengas, joten heinät eivät polkeennu jalkoihin. Yöheinät punnitsen säkkiin, tuon 4 kg se syö yön aikana, jos antaa enemmin niin jää tähteeksi. Muita annoksia ei punnita, vaan annetaan sen verran mitä Lotelle on maistunut. Lotte on aika erikoinen tyyppi, eivätkä heinät kiinnosta sitä juurikaan, se saattaa tarhassakin puuhailla jotain aivan muuta heinien jaon aikaan ja tulee syömään sitten omia aikojaan.. Lotte syö ainoastaan kuivaa heinää.

Väkirehut Lotte saa kolme kertaa päivässä. Lotte syö kauraa sekä alfa-alfa pohjaista mysliä. Annokset ovat pieniä ja tästäkin voi vähän pähkäillä onko tällaisesta väkirehuruokinnasta mitään hyötyä. Lotte pärjäisi varmasti myös pelkällä kauralla (ja toisaalta ei tarvitsisi edes sitä), mutta olen nyt halunnut antaa sille vähän jotain muutakin ja tykkään tuon myslin koostumuksesta ja tämä ruokinta tuntuu sopivan Lotelle hyvin.

Aamulla Lotte saa mysli - kaura sekoitusta 0,5 L, päivällä pelkkää kauraa 0,5 L ja illalla mysli - kaura sekoitusta 1 L. Iltaruokaan lisätään myös kivennäis-vitamiinilisä joka tällähetkellä on Hippolytin Gemusea.

Päivittäin Lotte saa myös "mössön", jonka annan aina itse tallilla käydessäni eli yleensä ratsastuksen jälkeen. Ampäriin tulee 1 L greenlineä ja 0,5 L melassileikettä + ämpäri täyteen kuumaa vettä. Aikaisemmin melassileikkeenä on ollut farmarin raeleike, mutta nyt ostin fiberlineä sen pienemmän säkkikoon takia (mahtuu kurveriin), eikä kilohintakaan ollut kuin ihan aavistuksen kalliimpi. Välillä mössö on sisältänyt myös pellavaista ja soijaa, voi olla jossain vaiheessa taas tulee jompaa kumpaa ostettua (esim lopputalveksi joku vahvempi proteiinilisä).

Tarvittaessa mössöihin lisätään myös suolaa tai elektrolyyttiä, sekä e-vitamiiniä.


Lotte on aika huono juomaan ja tämä vetinen puuro onkin hyvä keino saada sen kroppaan liikutuksen jälkeen nestettä ja samalla tarvittaessa elektrolyytit. Etenkin kesällä tämä on tärkeää ja toisaalta talvella hevonen juo muutenkin vähemmin kun tarjolla on vain kylmää vettä niin päivittäin Lotte saa puuron muodossa myön ämpärillisen lämmintä vettä (pelkästään se ei sitä joisi).

Karsinassa Lotella on tarjolla suolakivi.

Kengityksestä

Kävin tässä joitain viikkoja sitten Kaakkois-Suomen aluejaoston järjestämällä kengitysluennolla, jossa luennoitsijana toimi Mikkeliläinen kengitysseppä Ilkka Kero. Hän on erittäin arvostettu kengittäjä ja asiakkaita käy hänen luonaan satojen kilometrejen päästä. Luento oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen! Ilkalla oli mukana paljon materiaalia, havainnollisia kirjoja ja mm. näitä kuvissa näkyviä hevosen jalkoja ja lisäksi luuranko jalan alaosan luista. Hän perehdytti meidät ekana hevosen anatomiaan, luustoon, lihaksistoon ja jänteisiin sekä niveliin ja esitteli tyypilliset asentovirheet yms ja miten niiden kanssa tulee toimia. Sitten päästiin kuulemaan oikeanlaisesta kengityksestä, kavion muodosta, kenkien sovittamisesta, naulojen lyömisestä yms. Kavio tulee olla samanmallinen ruununrajan kanssa, naulat löydään tarpeeksi ylös, jos kavio jaettaisiin keskeltä kahtia niin kenkää tulee olla samanverran edessä ja takana, niin että kantaa tuetaan tarpeeksi ja kavio pääsee hyvin pyörähtämään. 

Ilkka sanoi myös mielipiteensä nyt muodissa olevista sivukäänne-etukengistä, että ne pikkuhiljaa muuttavat kavion muotoa suipommaksi ja tämä ei ole hyvä asia. Ainoastaan kenttähevosilla tai muilla paljon pitkiä hokkeja käyttävillä (nurmikentät) on perusteltua laittaa sivukäännekengät eteen, jotta kenkä on tukevampi. Itse en nyt tähän ota kantaa, mutta sinänsä kuulostaa kyllä loogiselta. Lotte on nyt viimeisen vuoden ajan kengitetty edestä kärkikäännekengällä ja takaa sivukäänteillä.. Kuumakengitystä Ilkka suositteli, mutta totesi, että lain mukaan se on kamalan vaikea toteuttaa talleilla, koska pitäisi olla tulityöpaikka sen tekemiseen. Jos sattuu vahinko ja kengittäjä aiheuttaa tulipalon niin vakuutus ei korvaa jos työtä ei ole tehty virallisella tulityöpaikalla. Tekijällä pitää olla myös tulityölupa (minullakin on sellainen). (Sitä minun edellistä hevosta kuumakengitettiin kun asuin Kirkkonummella, mutta täälläpäin sepät eivät sitä tee.) Pidin luennosta erittäin paljon ja suosittelen kyllä kaikille hevosenomistajille menemään kengitysluennoille! On hyvä, että hevosenomistaja tietää jotain myös kengityksestä, sillä kaikenlaisia "seppiä" on tarjolla ja välillä näkee aika hurjia kengityksiä..

Kavio joka oli puoliksi vuoltu kuntoon. Sisältä oli hurjan näköinen se vuolematon puoli!

Lotte on malliltaan matalakavioinen ja matalakantainen ja se ei siitä muuksi muutu, joten kengityksessä on tärkeä huomioida se, että kannat saavat tarpeeksi tukea ja tarpeeksi pitkän kengän joka auttaa kavion pyörähtämissä eikä paino tömpsähdä ainoastaan kannoille. Olen erittäin tyytyväinen Loten kengittäjään joka on hoitanut Loten kengityksen alusta asti!

Tähän väliin sopii hyvin myös kirjoitus ystäväni hevosesta, joka kavio-ongelmansa kanssa kävi lähellä loppuaan. Hevosen kuntoutuminen oli milleistä kiinni, mutta lujalla ammattitaidolla se saatiin pelastettua vaikka aniharva sen kuntoutumiseen uskoi ja omistajaa pidettiin suorastaan hulluna kun sitä edes yritti.

Ystävänä osti Ekun kesällä 2011 ja tästä kuukauden päästä olimme Kemiössä kisoissa, jossa hevonen ekana päivänä hyppäsi nollaradan, mutta tokana päivänä alkoi kovasti ontumaan. Ekku vietiin eläinlääkärin suosituksesta kengittäjälle näytille, joka paikansi kaviosta paiseen jonka avauksen jälkeen havaittiin, että kaviossa oli irtoseinämää ja koko etuseinämä oli irti!

Tältä kavio näytti Kemiön reissun jälkeen 18.7.2011 ja oikeanpuoleinen kuva on otettu 1.8 jolloin kaikki irtonainen aines on poistettu.

Ekulle varattiin aika Viikkiin ja parin viikon karsinalevon jälkeen röntgenkuvat Helsingissä paljastivat karun totuuden: kavioluu oli lähes ulkona. Välissä oli vain muutaman millin verran kaviota, eikä mitään tukea. Jos luu tulee kaviosta ulos niin minkäänlaista toivoa ei ole. Hevoselle annettiin neljä viikkoa armonaikaa ja se määrättiin totaaliseen karsinalepoon. Kaviota tuli hoitaa betadine- sekä jodisprii hauteella. Kaviota ei voinut paikata ja ennuste hevosen paranemiselle oli erittäin huono.

5.8.2011

Seuraavat neljä viikkoa olivat kriittisiä ja 31.8 otettua kuvaa sai hevonen omistaja sydän syrjällään jännittää. Tilanne ei kuitenkaan ollut pahentunut ja luun asento oli pysynyt samana! Kavio oli myös kasvanut muutaman millin. Ekulla oli sillon ns. "idioottikenkä" eli sydänorsi kenkä ja silikonipohjallinen 

Seuraava käynti oli 12.10 ja kavio oli kasvanut todella hyvin! Ekku söi Cavalorin Hoof Aid Specialia, josta oli selvästi ollut apua. Nyt hevoselle laitettiin jo suht normaali kentä jota kuitenkin oli muokattu niin että se antaa tukea kavion etuosalle. Ekku sai myös luvan viettää hetkeä sairastarhassa kolmen kuukauden karsinassa olon jälkeen.

30.11. Tässä kuvassa kavio on jo melkein kokonaan kasvanut kavioluun suojaksi.

1.2.12 Toiseksi viimeinen klinikkakäynti.

Viimeinen kuva 11.4.2012, kavio on kasvanut jo lähes kokonaan umpeen!

Kavioluu säilytti asentonsa koko prosessin ajan vaikka muutokset olivat olleet erittäin todennäköisiä koska kavioluu oli ollut täysin ilman tukea etuseinämän ollessa auki. Alkuperäisen ennusteen mukaan kavion kasvattamisessa menisi vuosi, mutta ilmeisesti Cavalorin lisäravinne oli edistänyt kavionkasvua loistavasti! Ekku seisoi karsinassa käytännössä Kemiön heinäkuisista kisoista tuonne huhtikuulle. Tuolloin kavio todettiin terveeksi ja liikutuksen pystyi pikkuhiljaa aloittamaan.

Kaviosta todettiin, että vika oli saanut alkunsa mekaanisesta vammautumisesta; esimerkiksi karsinassa tai muualla jäänyt jalasta kiinni ja loukannut kavion, tai saanut kavioon kovan iskun jossain muussa yhteydessä. Valkoviivatautia sillä ei ollut kun se tutkittiin. Kengittäjä näki kavion kasvusta, että noin 6-8kk aiemmin jotain oli tapahtunut, sillä kaviossa oli jonkinlainen kuoppa. Tällöin hevonen ei siis vielä ollut ystäväni omistuksessa.

Ekun kengityksestä Helsingissä vastasi Jaakko Granström (yksi arvostetuimmista kengittäjistä Suomessa) ja hän jaksoi uskoa hevosen parantumiseen ja radoille paluuseen, vaikka ilmeisesti eläinlääkäritkin olivat olleet skeptisiä ja toivoa ei juuri oltu annettu. Kuitenkin hevonen toipui ja tasan vuosi loukkaantumisen jälkeen Ekku hyppäsi Kemiössä 120cm estechampionluokassa viidenneksi! Marraskuussa 2012 Ekku kävi vielä kontrollikengityksessä Viikissä ja Jaska oli todennut leveästi hymyillen, että kannatti uskoa häneen, kavio on täysin kunnossa! 

Ekku on todiste siitä, että vahvalla uskolla, parhaita ammattilaisia käyttämällä ja rahaa säästämättä lähes toivottoman tapauksenkin voi saada pelastettua!

Kemiössä 2012, tasan vuosi loukkaantumisesta.

Haaste

Keräsin tänne vanhoja kuvia, osa on ainakin jo joskus julkaistu täällä..

Sain Heidiltä  haasteen, kiitos! :)

"Tämä haaste on on tarkoitettu niille,  jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin, kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.

Lotte on 2008 syntynyt Oldenburg, suvultaan vahvasti saksalaista Holsteiner linjaa. Suvusta olen kirjoittanut viime vuonna  postauksen , joten siihen kannattaa tutustua jos Loten sukulaisten kuvat ja videot kiinnostavat! Lotte tuli minulle Saksasta sen ollessa 3-vuotias. Loten kanssa olen kilpaillut nuorten hevosten luokissa, 110/120cm tasolla. Lotte on luonteeltaan todella valloittava persoona! Siis aivan ihana! En ole ennen tavannut yhtä sosiaalista hevosta kuin Lotte on, se pitää todella paljon ihmisten kanssa seurustelusta!

Hevoset vai ponit? Miksi?

Hevoset, koska harrastan kilparatsastusta ja aikuinen voi edetä oikeasti pitkälle vain hevosen kanssa. Tokihan sitä voi poninkin kanssa harrastaa ja kilpailla avoimissa luokissa, mutta kyllä se vaan niin on, että kilparatsastuksessa ponit kuuluvat lapsille ja juniori-ikäisenä vaihdetaan hevosen selkään. Harrastuskaverina iso poni voi olla pienelle aikuiselle varsin mainio ja voihan ponin kanssa harrastaa kaikkea muutakin, mutta minun tapauksessa vastaus on selkeä: hevonen sen olla pitää. 

Candy kesäponi 2002??

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Suokki ori Elmu jonka sain kesähevoseksi ollessani 13-vuotias. Talli tehtiin naapurin vanhaan navettaa. Elmu puri minua aika pahasti ja tämän jälkeen pelkäsin sitä todella paljon, paitsi selässä, siellä olin turvassa! Elmu oli ratsastaessa ihan oikeasti pommin varma, ei se mitään sileän hommia osannut, joten menimme joka päivä maastossa. Kärryilläkin ajettiin. Elmu oli yhteensä vuoden meillä. Mielestäni hoidimme kaverini kanssa hevosen varsin hyvin ja vastuuntuntoisesti vaikka olimmekin vasta ihan lapsia.

Elmu kesällä 2000

Kengätön vai kengällinen? Kenkien koko hevosellasi?

Kyllä treenissä oleva hevonen tarvitsee kengät. Totta kai joitain poikkeustapauksia löytyy, mutta ei Suomen sorateillä hevonen ilman kenkiä pärjää. Ponit ja alkuperäisrodut sitten erikseen. Ihan kevyellä käytöllä olevat hevoset ja tietenkin joutohevoset/siitostammat eivät kenkiä tarvitse. Mitä olen HU:ta seurannut niin ravureilla on kai ollut nyt "muotia" ajaa startteja ilman kenkiä, mutta on niillä käsittääkseni aina muulloin kengät jalassa? Ne otetaan pois vain startin ajaksi. Lotte sai kengät 4v talvella, oli tarkoitus odottaa kevääseen, mutta kaviot menivät niin huonoon kuntoon niin oli pakko laittaa eteen kengät jo hokkiaikaan ja taakse laitettiin heti keväällä lumien sulettua. Lotella on edessä 2 ja takana 3.

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Täysihoitotallilla klippaus, tai loimitus ja ohut talvikarva jota ei tarvitse klipata, on oikeastaan ainut vaihtoehto, jos ei ole aikaa odotella tallilla tuntitolkulla hevosen kuivumista eivätkä tallityöntekijät ole halukkaita kuivatusloimien vaihto rumbaan. Mielestäni on myös hevosta kohtaan reilumpaa keventää sen oloa jos se liikutetaan useita kertoja viikossa hikeen. Ihokin pysyy paremmassa kunnossa kuin jos päällä on paksu ja jatkuvasti hiestä kastunut turkki. Treenissä oleva hevonen joka hikoilee ratsastaessa kannattaa siis klipata. Mutta en minä esim. sitä mun ensimmäistä hevosta Zeraa klipannut ikinä. Se pysyi aika lyhyessä karvassa ja oli ratsastaessa luonteeltaan niin leppoisa, että hikosi kunnolla äärimmäisen harvoin. Ratsastaessa kuumat hevoset taas hikoavat paljon enemmin, tai näin minä ainakin olen havainnut.. 

Kiian kanssa kisoissa 2008?

Tarhaako hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Lotte tarhaa talvet yksin ja kesät laumassa. Mielestäni hevonen ansaitsee mahdollisuuden lajinmukaiseen elämiseen ja kesäisin Lotte laiduntaakin isolla laitumella kavereiden kanssa. Tiedostan kyllä riskit ja talvella pieni tarha ja hokkikengät ovat mielestäni liian iso riski, enkä halua Lottea ryhmätarhaukseen, mutta kesäisin olen uskaltanut ottaa riskin varsinkin kun porukka on ennestään tuttu ja minusta on ihanaa seurata hevosten käyttäytymistä laumassa ja nähdä miten Lotte nauttii. Pidän myös siitä, että meidän kaupunkitallilla tarhoissa ei ole tupla-aitoja vaan hevoset pääsevat aitojen välistä tervehtimään toisiaan eivätkä siis ole kokonaan eristettyjä toisistaan. Totta kai on tärkeää, että hevoset tulevat toimeen keskenään ja vierekkäisiin tarhoihin tai samalle laitumelle ei sijoiteta riitapukareita. Ja itse asiassa juuri tällä hetkellä Lotte on maalla viettämässä lomaa ja tarhaa isossa tarhassa kaverin kanssa! Hevoset ovat ennestään tuttuja laidunkavereita ja tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään.

Zera ja Föde 2006?

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö?

Luonne totta kai! Vaikka olisi miten täydellinen ulkonäkö ja rakenne niin ei kaikista silti tule hyvää kilpahevosta ja sitten toisinpäin joku hyppää tosi suurella sydämellä vaikka ulkoiset ominaisuudet antavat odottaa jotain muuta. Mutta toisaalta jos olisin ostamassa hevosta niin helpommin sitä kuitenkin lähtee niitä kauniita hevosia katsomaan, kun luonteesta ei voi tietää vasta kun hevosen livenä tapaa. Esim Lottea en ollut edes ikinä nähnyt kun kaupat siitä tein. Sain siitä yhden kuvan ja ehkä 15 sekuntia kestävän videon jossa se ravasi ja laukkasi tarhassa. Eli riskillä mentiin, mutta olen kyllä huomannut, että vaikka hevosen oston suorittaisi kuinka varmanpäälle tahansa ja syyhyäisi sen monella eläinläärillä läpi korvista kavioihin niin silti voi mennä pieleen. Ja Loten kanssa olin asennoitunut siihen, että jos ei vaikuta hyvältä niin laitan sen myyntiin sisäänratsastuksen jälkeen. 

Pikku Lotte Saksassa! Ostaisitko tämän kuvan perusteella hevosen? Minä ostin.. ;)

Pahin tippumisesi?

Muutama vuosi sitten olin eräällä hevosella maastoilemassa ja hevonen lähti ihan totaalisesti käsistä kun oltiin kotiinpäin kävelemässä. En saanut siihen minkäänlaista kontaktia vaikka kaikkeni yritin. Mentiin mieletöntä vauhtia pitkin kylätietä ja mietin että jäädään varmaan auton alle jos sellainen mutkasta sattuisi tulemaan joten käänsin hevosen jollekin pihatielle ja ohjasin kiitolaukasta päin autotallin seinää. Kyllähän ne jarrut sitten löytyivät, tosin minä jatkoin katapulttina voltin kautta autotallin edessä olleelle betonilattialle. Hetken siinä makasin ja mietin, että nyt kävi varmaan pahasti. Pikkuhiljaa aloin liikuttelemaan käsiä ja jalkoja ja kaikki tuntui pelittävän niin nousin ylös. Kypärä vain oli haljennut kun takaraivoni betoniin löin. Tästä sitten etsimään hevosta, kuvittelin, että se on juossut kotiin, mutta se juoksikin lähipellolla ja antoi kiinni. Kävelikin kiltisti, tuntui että siltä oli mennyt suuntavaisto ihan sekaisin, eikä se tiennyt mistä oltiin tultu. Vasta kun jonkin matkaa oltiin kävelty kotiinpäin niin hevonen tunnisti paikat ja olisi taas halunnut laukata.. Ensiavussa kävin tarkastuttamassa itseni, ruhjeilla selvittiin ja olo oli muutaman päivän ajan kuin jyrän alle jäänyt, mutta päätä ei särkenyt yhtään. Kypärä otti kaiken iskun vastaan! Ratsastin tuona päivänä kaksi hevosta maastossa, ensimmäisen ilman kypärää ja toisen kypärä päässä.. On sanomattakin selvää, että kypärä pelasti vakavalta loukkaantumiselta, pahimmassa tapauksessa olisin voinut vaikka kuolla.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Niin paljon, etten edes tiedä! Talliloimia on eripaksuisia ihan ohuesta vohvelista paksuun fullneck toppikseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ulkoloimina vuorettomia sadeloimia, fleecevuorellisia, kevyttoppis tai paksu toppis kelin mukaan. Myös erilaisia kuivatus- ja kuljetusloimia on useita. Olen tässä pikkuhiljaa päivittänyt loimivarastojani ja myynyt vanhoja pois ja hankkinut tilalle laadukkaampia. Pidän eniten sileävuorisista loimista, jotka eivät hierrä klipattua hevosta ja suosikkitallitoppis on Horsewaren joka istuu Lotelle loistavasti! Tilasin näitä viime vuonna kaksi eripaksuista, mutta toinen oli ihan liian iso vaikka kokolapussa luki sama koko.. Mutta tämä toinen on onneksi hyvä! Pidän myös Finntackin ihan ohuesta toppiksesta joka istuu myös todella hyvin. Tämän päällä on tarvittaessa ollut Mastan tallitoppis, Mastassa on puuvillavuori joka vähän kanittaa klipattua karvaa vasten niin en tykkää pitää sitä pelkästään. En tykkää käyttää fullneck mallisia talliloimia, käytän niitä vain kovalla pakkasella. Harja pysyy paremmassa kunnossa kun ei ole kokotalvea kaulakappaleen alla. Ulos sitten totta kai fullneck loimi (paitsi kesällä vuorettomat sadeloimet ovat normaalimallisia)! Lotella ulkona on kevyttoppiksena Masta joka on tosi hyvä (paitsi että kaulaosan kiinnityslenkit on liian pienet! Kaikki jotka ovat Mastaa pukeneet niin tietävät varmasti mitä tarkoitan..). Paksumpana toppiksena on Weatherbeeta joka on myös todella hyvä loimi, mutta siitä on sisältä vanut vähän irronneet ja menneet kasaan.. Kuivatusloimista pidän erityisesti eräästä Hööksin villakennoloimesta joka vaikuttaa samanlaiselta materiaalilta kuin Thermatex. Tätä käytän aina talvella trailerissa alimmaisena ja jos Lotte on kovin hikinen niin tämän loimen kanssa kuivatus onnistuu nopeiten. Jos jotain loimia puuttuu niin ehkä joku super paksu, yli 400grammainen ulkotoppis ja sitten fullneck villaloimi olisi hyvä maastoillessa pakkasella. Nyt käytän vastaavaa fleeceloimea ja siihen päälle suht ohut villaloimi jota kiertää heijastinnauha. Toisin sanoa kyllä näillä pärjää ja karsintaakin voisi tehdä! ;)

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?

Lotte liikkuu lähes päivittäin, mutta vaihtelevasti. Töitä sen kanssa tehdään ehkä neljänä päivänä viikossa ja lisäksi käydään rennoilla maastolenkeillä ja välillä juoksutan. Olen myös pyrkinyt porrastamaan treenejä niin, että joka kolmas tai neljäs viikko on rennompi. Olen nyt vuoden ajan laittanut kalenteriin ylös Loten liikutuksen ja liikunnan rasittavuuden numeroiden 0-5 ja joka viikko lasken pisteet yhteen. Tarkoituksena se, että kahden viikon ajan tulee isompi luku ja sitten väliin pienempi luku eli kevyempi viikko. Laitan kalenteriin myös ylös miten treenit on menneet, joko +++ tai --- tai jotain siltä väliltä. Plussan puolella taidetaan olla jos laskisin kokovuoden pisteet yhteen.. Lepojaksot ovat nuorelle hevosella myös tärkeitä ja tottakai myös aikuiselle, mutta vähän eritavalla toteutettuna. Aikuiset hevoset ovat liikkuneet loppuvuodesta rennosti, paljon maastoillen ja höntsäillen, mutta lähes päivittäin kuitenkin. Lotte viettää lepojakson pitämällä ihan lomaa. Sille se sopii eikä kerää ylimääräistä energiaa kun saa liikkua kaverin kanssa isossa tarhassa/laitumella. Kaupunkitallilla totaalilepojakso ei ehkä onnistuisi vaan siellä vähintään taluttaisin päivittäin. Nyt vuoden vaihteessahan Lotte tulee jo 6-v ja treenipäiviä tulee ehkä yksi lisää, mutta muuten jatkan aika samalla tavalla mitä nytkin. Tosin nyt meinaan kyllä läpi talven käydä suht säännöllisesti raviradalla laukkaamassa, se tekee kropalle hyvää! 

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Lapsena olen ollut uhkarohkea tai suorastaan hullunrohkea, nyt olen enää rohkea. Enkä välttämätti sitäkään, estesilmä ainakin katoaa nopeasti ja esteet näyttävät kamalan isoilta ja olen välillä aika kauhuissani kun on aika siirtyä isompaan luokkaan (jolla tasolla olen joskus jo kisannut ja joka on joskus tuntunut ihan helpolta)! Radalle mentäessä saan kuitenkin aina tsempin päälle enkä pelkää, eli enemminkin kotona jännitän isompia esteitä ja esim nyt kun Loten kanssa oli ongelmia niin kehitin itselleni lähestulkoon okserikammon. Mutta muuten olen kyllä rohkea ratsastaja ja mielestäni minulla on suht hyvä tasapaino enkä ihan helpolla tipu..

Windy kisoissa 2010

Haaste menee Hannalle ja Niinalle!

Sähköt pois

 

Huh nyt on ollut kyllä kiire viikko! Tälläkin hetkellä istun Mikkelissä automaatiotekniikan tunnilla ja odotan kaveria, jotta päästäisiin lähtemään kotia kohti. Eilen Seija mysrky teki tepposensa ja meiltäkin meni aamulla sähköt ja tallilla toimin otsalampun valossa. Ajoin myös oman autoni niin, että se näyttää valoa tallin ikkunasta, mutta tietenkin siitä loppui akku ja piti vähän kikkailla ja lainata autoa jotta pääsin töihin. Työpäivä sähkölaitoksella venyi lähes 12 tuntiseksi myrskyn takia ja autoon kertyi yli 300km. Aika kiva muuten nähdä miten sähköt palautuivat asuinalueelle, jossa sijaitsi mm. koulu ja vanhustentalo! Sähkökatkon syynä pienen pieni risu joka oli juuttunut oikeaan kohtaan linjan päälle. Me koluttiin linjaa kilometritolkulla ja tämä vikakohta oli ihan taajamassa ja eräs ohikulkija oli sen havainnut. Ilman häntä olisi saattanut mennä ties kuinka kauan kun illan hämärtyessä ei niin pientä risua tuskin olisi edes erottanut. Muut viat joita löydettiin olivat kyllä ihan isoja puita, jotka olivat kaatuneet sähkölinjan päälle. 

Viikolla meillä oli myös ihan talvi! Lunta tuli vaikka kuinka paljon, mutta valitettavasti nyt loppuviikosta ne sulivat lähes kokonaan pois ja tilalle tuli ihan tappo liukkaat. Loten kanssa olen muutamana iltana käynyt taluttaen kävelemässä, mutta muuten se on viettänyt 12-tuntisia päiviä tarhassa kaverin kanssa. Keskiviikkona kerkesin kuitenkin ratsastaa kaksi muuta hevosta kun kävin valmentajani luona koulutunnilla mennen hänen 5v hevosellaan. Olipa kiva istua harjoitusravissa "hevosen ympäri" ja tuntea se miten hevonen liikkuu pyöreästi läpi selkänsä ja kantaa ratsastajan. Tätä fiilistä en Loten kanssa juurikaan saa.. Tämän jälkeen ratsastin sen suokin meidän tallilla (käytiin ravaradalla laukkaamassa) ja sieltä kiirehdin hoitamaan Loten kumppaneineen yöpuulle.

Tällaiset nopeat kuulumiset tällä erää. Kerkesin jo siirtyä koulusta kotiin Lappeenrantaan ja nyt vuorossa olisi ravintolailta perheen parissa herkullisen joulupöydän ääressä ja sitten aamulla taas aikainen lähtö Mikkeliin. En kyllä tiedä missä välissä ostan joululahjat ja kuinka usein kerkeän nyt tulevalla viikolla Loten luokse (tilan omistajat kotiutuivat etelästä ja minä muutin takaisin kotiin). Ensiviikonloppukin on koulua ja tiedossa kolmet kokeet ja kolmen projektitehtävän palautus (pitää mm. kirjoittaa essee aiheesta hyvä johtaja)! Huh!

Lotte haikailee kaverin perään. Kuva viime viikonlopulta.

Loten etukäteis joululahja.. Ihana panssari jonka ostin fb-kirppikseltä. En kyllä raaski ottaa käyttöön kuin vasta keväällä kun saa hokit pois!