No eihän ne nyt ihan putkeen menneet.. Kyseessä siis viisivuotiaiden Racing finaali, jossa eka päivä hypättiin Laaksolla 110cm ja toka päivä Olympiastadionilla 115cm.
Ekan päivän rata oli kivan oloinen. Ei vaikuttanut mitenkään liian vaikealta tai isolta, vaan sellaiselta meille oikein sopivalta. Mutta EI! Taas kielto ykköselle, okserille. Paikka oli ok, laukka ok, mutta silti kielto. Tokalla yrittämällä paljon vauhtia ja paljon painetta ja ajatus että nyt p*****e yli ja menihän se sitten. Samoilla vauhdeilla myös kakkonen, mutta sitten kaarteen jälkeen kolmoselle (pysty) johan kaksi kieltoa! Kyllä oli hieno fiilis..
Tosin verkkakin oli huono, otin kaksi kieltoa isommille esteille kun en nähnyt askelta ja jäin vaan pitämään vaikka olisi pitänyt ratsastaa ihan päin vastoin. Joten itseähän tässä voi syyttää.
Puhelu valmentajalle ja neuvonpidon jälkeen päätettiin että jäädään nyt huomiselle kun kyseessä kuitenkin niin erikoislaatuinen kisa, että onhan se nyt koettava. Tosin taktiikkana se, että otan pari kolme hyppyä ja keskeytän. Hylkyjäkään ei kovin paljoa kannata ottaa, vaan nopeasti luokat alas niin, että hevonen tulee vaan maaliin eikä opi kieltämään. Joten tämä nyt tuntui järkevimmältä suunnitelmalta, koska edessä olisi kuitenkin Lotelle iso rata ja kisavire ei nyt selvästikään ole se mitä kesällä oli.
Joten stadionille suunnattiin! Jabassa Lotte oli tietenkin heti kuin kotonaan ja heinä maistui. Lotelle kaikki on aina tosi ok, eikä se oikeastaan pelkään tai stessaa mitään. Sitä pystyy taluttamaan lähes missä vaan tilanteessa pelkästä riimusta (ne ravurit on ainut pelotuksen aihe).
Illalla ei päässytkään stadionin nurmelle jaloittelemaan hevosia joten taluttelin Lottea hetken verran ahtaissa sisätiloissa jabakäytävällä, mikä oli Lotesta myös tosi ok. Kahdeksan maissa Lotte yöpuulle, ruuat eteen, loimi selkään ja pintelit jalkoihin. Olin varannut kassillisen loimia kun en tiennyt miten loimitan sen, mutta onneksi oli luvattu lämmintä yötä..
Tomi oli metsästänyt meidän traileriin lukkoa ensiksi Lappeenrannasta ja sitten Helsingistä, mutta molemmat lukot olivat liian pieniä.. Joten piti vähän kikkailla Loten ketjunarua hyväksi käyttäen, että saatiin traikku jotenkuten lukituksia ja jätettyä Laakson parkkiin. Mitä opittiin.. Kannattaa hoitaa asiat ajoissa eikä viimeisenä päivänä..

Sunnuntai-aamuna suuntasin seitsämältä ruokkimaan Loten. Areenalle pääsi nyt kävelyttämään hevosia ja tallattiin Loten kanssa siellä pitkä tovi. Pohja vaikutti hyvältä ja Lotte olisi mielellään myös maistellut sitä..
Aamupäivällä laitoin Lotelle tämän kauden ekat letit ja pampuloista tuli ehkä nyrkin kokoisia kun Lotella on ihan mielettömän paksu harja.. Puolet enemmän lettejä niin olisi voinut tulla hyvän näköinen.. Mutta näihin oli nyt tyydyttävä, kun en jaksanut enää uusia tehdä. Tomi joutui laittamaan hokit (ne normaalit nurmihokit) ja suht helpolla ne saatiin jalkaan. (Hyvä mun on sanoa kun en itse siinä joutunut hikoilemaan.. ;)
Rata oli melko pitkä ja sisälsi mm. kaksi sarjaa. Selvästi isompi se oli mitä edellisenä päivänä. Ei kuitenkaan valtava (niinkuin Savonlinnan 120cm uusintarata jota kävellessä olin ihan kauhuissani), mutta Lotelle kuitenkin vähän liian tuhti tässä tilanteessa.
Rataan pääsi taas tutustumaan hevosen kanssa ja käveltiin Loten kanssa lähinnä pitkin ohjin, ettei se ota ihan kamalasta kierroksia. Lottea ei tuntunut nytkään mikään pelottavan. Starttasin luokan lopussa ja kerkesin katsoa useita suorituksia. Hyvä etten alkanut itkemään ennen selkään nuosua.. Varmaan tarvittaisiin joten henkistä valmennusta tälläisiä tilanteita varten.. Miten pystyy kokoamaan itsensä epäonnistumisen jälkeen ja yrittämään parastaan kilpailussa jonne pääsy on tähänastisen ratsastajanurani isoin saavutus.
Kyllä mä kuitenkin itseni kokosin ja suuntasin verkkaan vaikka mielessä kävikin ajatus perua koko startti.
Verkka oli ahdas ja Lotte liikkui enemminkin sivuttain kuin suoraa. Ympyröitä ei oikein mahtunut ratsastamaan enkä saanut Lottea ollenkaan sisäjalan ympärille vaan se liikkui aivan täysin mun pohjetta vasten lapa edeltä ja poikittain.. Aploodeista se otti myös kierroksia. Ainoastaan löysin ohjin kävellessä se meni suoraan.. Mietin siinä, että olen mä kyllä hyvin ratsastanut hevoseni kun meno muistuttaa lähinnä ravuria. Hypyt sain kuitenkin otettua ihan hyvin. Otin vaan yhden kiellon, mutta sen jälkeen tsemppasin ja sain tehtyä rentoja hyppyjä ilman kamalaa painetta. Pääsin rentoutumaan ennen hyppyä, ihan niinkuin valkuissa on harjoiteltu.. Mua ei edes jännittänyt yhtään. Ei edes radalle mennessä!
Rata alkoi okserilla jota lähestyin hyvässä laukassa ja wipii yli ilman epäröintiä! Mutta siitähän ne ongelmat sitten alkoivat ja kakkosesteelle lähestyttiin verkkaportin ohi laukaten. Tämä oli myös se suunta jossa Lotella on ollut kääntymisongelmia muissakin kisoissa ja nyt Lotte lähtikin sivuloikkaa kohti verkkaa eikä estettä. Juoduin tekemään ympyrän ja uudella lähestymisellä meinasi nytkin mennä sivuun, mutta sain kuin sainkin Loten kammettua pystyn yli jonka jälkeen nostin käden pystyy ja totesin, että tämä leikki saa luvan loppua tähän. Oikeastaan en ollut edes pettynyt, vaan enemminkin tyytyväinen. Olin saavuttanut sen mikä edellisenä päivän oli asetettu tavoitteeksi, eikä Lotte tälläkertaa päässyt stoppaamaan. Työvoitto minulle koska nyt minä päätin milloin lopetetaan eikä Lotte.

Mielestäni tuo tavoite oli valmentajaltani ihan oikein asetettu. Hyvä, että joku sanoo suoraan mitä tehdään eikä vaan hyssyttele, että hyvin se menee, kyllä se hyppää. Koska aika epärealistista se tuossa tilanteessa olisi ollut. Hyvä, että sain sen siitä kakkosesta yli, taisin karjaistakin sille. Todennäköisesti ongelma olisi toistunut jo kolmosella jonne oli suht tiukka kaarre. Joten tälläkertaa näin.
Lotte lähti Tomin kanssa kotiin ja minä jäin kavereiden kanssa katsomaan kisat loppuun. Tosin olimme eri katsomoissa. Ratsastajakatsomoon aurinko porotti niin kivasti koko päivän kun taas heidän katsomonsa oli varjopuolella ja lainasinkin ystävilleni Loten loimea lämmikkeeksi. Expossa tuli shoppailtua sen verran, että mukaan tarttui paksi fleecevuorattu Prestigen satulansuojus (samanlainen kuin minun Antares huppu) toisen satulan suojaksi 25 eurolla. Ihan loppuun asti ei oltu, kahdeksan maissa lähdettiin kotimatkalle mäkkärin kautta..

En nyt ole edes ihan kamalasti jaksanut spekuloida tapahtunutta eli minkä takia Loten kisavire tippui yhtäkkiä silloin kuukausi sitten ja miksi enää ei kulje. Nyt on koko talvi aikaa treenata ja katsotaan sitten keväällä mikä on tilanne silloin. Perusratsastukseen tulen keskittymään paljon. Mielessä on myös pyörinyt ajatus Loten ratsutukseen viemisestä, mutta sen esteenä on tällähetkellä ihan puhtaasti raha. Eikä sekään kuulema ole välttämätti hyvä, että sitä hyppää ammattilainen joka tuo aina oikeaan paikkaan eikä tee mitään virheitä. Sitten kun minä kapuaisin takaisin selkään ja amatöörinä teen mokan niin ongelma voi palautua samantien takaisin ja jopa pahempana. Joten eiköhän me yritetä täällä tämä ongelma selättää.
Mutta tuossa verkkahyppäämisessä minulla on kyllä ongelmia. Radalla olen tosi rohkea ja pusken yli mistä vaan mutta kotona ja verkassa olen paljon arempi. Salossahan tipuin verkassa okserin sekaan joten ehkäpä tuo epävarmuus on sieltä lähtöisin ja nyt siirtynyt Lotelle radallekin. Joten lisää rohkeutta pitäisi saada ja sitä tulee vaan hyppäämällä. Puhuin jo silloin kesällä, että pitäisi mennä ratsastuskoulun tunnille hyppäämään ja vasta nyt taidan saada sen toteutettua, tosin ihan ystäväni ansiosta joka lähtee mukaan ja varaa meille tunnin.. :)
 |
| Kiva sekamelska.. Tässsä tehdään jo kotiin lähtöä. |