Hubertusseura 90v

Viime lauantaina vietittiin ratsastusseurani 90v juhlaa. Kopion tähän seuran sivuilta pätkän historiikistä niin tiedätte millaisesta seurasta on kyse:

Hubertusseuran perustivat Ratsuväenprikaatin upseerit vuoden 1923 helmikuussa. Nimi oli silloin "Hubertusklubi-Hubertusklubben" ja seuran tarkoitus oli "järjestämällä yleisiä kilpailuja edistää ratsastus- ja metsästysurheilua maassa, sekä kohottaa innostusta niihin".

Jo perustamisvuonna järjestettiin ensimmäiset metsästysesteratsastukset ja joka vuosi oli 

ratsastusviikkoja, joihin sisältyivät kaikki mahdolliset kilpailulajit. Ne olivatkin suurimmat sen ajan ratsastuskilpailut maassamme.

Alunperin Hubertusseura oli upseereiden yhdistys: 

"Klubin toimivaksi jäseneksi on oikeutettu ilman muuta

jokainen Ratsuväkiprikaadiin kuuluva upseeri, 

lääkintä- ja eläinlääkintäupseeri, samoin prikaadista muihin

joukko-osastoihin tai reserviin siirretyt upseerit". 

Tämä on lainaus vuoden 1930 säännöistä, joissa sitten todetaan 

heidän perheisiinsä kuuluvien henkilöiden pääsevän kannattaviksi jäseniksi.

Vuonna 1941 tehtiin sääntömuutosesitys, jossa nimeksi ehdotettiin 

Hubertusseuraa. Seuran tarkoitukseksi kirjattiin ratsuväen 

kantahenkilökunnan fyysillisen kunnon ja kenttäkelpoisuuden

kohottamisen. Erikoisesti seura pyrki edistämään

Puolustuslaitoksen tarpeita tyydyttävän

hevostyypin kehittämistä ja tunnetuksi saattamista.

Tavoite oli siis varsin mittava. Ehdotus ei vielä tässä vaiheessa 

ehtinyt virallistettavaksi, vaan vasta sotien jälkeen 20.4.1945 

vuosikokous hyväksyi uudet säännöt. Tällöin nykyinen nimi 

virallistettiin, samoin lyhenne HubS. Merkittävää on, 

että näissä säännöissä ensimmäistä kertaa hyväksyttiin 

"hevosurheiluun innostuneet siviilihenkilöt" seuran kannattaviksi 

jäseniksi. Sääntöuudistus hyväksyttiin vasta 3.1.1947 

Oikeusministeriössä.

• Hubertusseuran kunniapuheenjohtajat:
  C.G. Mannerheim 
  A. Ehrnrooth
  
  

Lauantai aamu aloitettiin perinteikkäällä ratsastuksella hubertuskivelle. Tämä perinne on ollut jo useamman vuoden unohduksissa, mutta nyt se on tarkoitus taas elvyttää. Tallilta meitä lähti matkaan 11 ratsukkoa ja hepat olivat aika pinkeitä kun oli niin iso porukka kasassa. Perille päästyämme seisottiin kaikki rivissä, nostettiin malja ja huudettiin kolminkertainen hubertushuuto (ja hepat saivat leipää). Tämän jälkeen jalkauduttiin ja oli vuorossa hubertustarun luku ja makkaranpaistoa. Hevoset viihtyivät ihan hyvin ja olivat rauhallisia kun oli lauma ympärillä ja kukaan ei ollut lähdössä minnekään. Lotte kävi tekemässä myös lähempää tuttavuutta hubertuskiven kanssa, siitä kuvia alla. Kotimatka oli aika vaihdikas, vaikka kärkihevonen menikin vain reipasta käyntiä niin muut eivät oikein meinanneet kestää perässä ja osa otti kierroksia. Lottekin on niin hidas käveliä, että se joutui ottamaan ravipätkiä lähes koko ajan. 

Kukkuu!

Tämä kaveri tykkäsi selvästi kivestä.. ;)

Illalla oli vuorossa juhla perinteikkäällä upseerikerholla. Paikalla oli paljon vieraita ja mm. srl:n edustus myös. Mukala oli paljon vanhoja jäseniä, sellaisia jotka eivät välttämätti enää ole toiminnassa mukana. Eräskin kunniajäsen oli kuulunut seuraan vuodesta 1941! Kuunneltiin puheita, syötiin hyvin ja paikalla oli orkesteri. Juhlassa jaettiin myös ansiomerkkejä ja stipendejä ja minäkin sain stibendin, vähän tuntui siltä, etten olisi sitä ansainnut, vaikka tottakai se lämmitti mieltä. :)

Upseerikerho 1900-luvun alusta. Kopioitu.

Ainut kuva juhlasta.. Ei järin edustava..

Jos historia kiinnostaa (niinkuin minua) niin kannattaa tutustua tähän linkkiin. (Tai vaikka ei kiinnostaisikaan, niin katsokaa silti ainakin kuvat!) Linkin takanta löytyy mm. hevosen hoitoon ja ratsastukseen liittyvää historiaa 1900-luvun vaihteesta Lappeenrannan rakuunamäeltä josta meidänkin seura on siis lähtöisin. (Kuvat on kopioitu tuolta.)

Hevosten seisotusallas kavioiden hoitamiseksi 
vuonna 1925.

Sisäkuva tallista. Yhteen pitkään tallirakennukseen mahtui yli sata hevosta. Keskellä tallirakennusta oli pitkä käytävä ja hevoset seisoivat käytävän molemmin puolin omissa pilttuissaan. Tolpat oli suojattu olkipunoksella, etteivät hevoset loukkaisi itseään potkiessaan. Satulat ja muut varusteet telineessä kunkin hevosen kohdalla.

Ratsastuksen harjoittelua aloitettiin puuhevosella. Kaikissa eskadroonissa oli 

oikean hevosen kokoinen puuhevonen nimeltään Rusko. Ruskon avulla 
harjoiteltiin mm. satulointia, selkään nousua ja oikeaa ratsastusasentoa.

Sapelilla lyöntiharjoituksia varten puuhevoset siirrettiin ulos. 

Harjoitukset keskuskentällä vuonna 1926.