Savonlinna Opera Games

Wow mikä viikonloppu! Savonlinnan kisaviikonloppu meni meidän osalta nappiin ja tälläkertaa olen jopa tyytyväinen myös omaan ratsastukseeni. Selvitettiin nimittäin 120cm uusintarata yhdellä pudotuksella! Lotte on ihan super!!

Mutta aloitetaampa alusta:

Lähtö Lappeenrannasta 7:30. Olin yön vanhemmillani, jotta ei tarvinnut aamulla ajella edes takaisin. Lotte oli yön tallissa (yksin). Olin illalla pessyt sen ja halusin, että se saa levätä ennen kisaa niin jätin talliin. Lotte on kyllä luonteeltaan niin hieno, että se pystyy olemaan yksinkin sisällä eikä ole kovasti muiden perään. Kahden läheisriippuvaisen hevosen jälkeen elämä on nyt tosi helppoa! 

Aikataulu vähän petti matkalla ja 2,5 tuntia varattu aika ei menannut riittää. Tuli aika kiire ja perillä Lotelle karsinan kautta kamat päälle ja kisa-areenaa kohti, kaatosateessa.. Kerkesin sinne juuri kun sai mennä hevosten kanssa tutustumaan rataan, radan kävelyn missasin. Opettelin sitten radan Loten selästä, välit jäi arvoitukseksi, mutta muuten vaikutti ihan kivalta radalta, mitä nyt siellä oli joka esteen alla jotain täytettä ja vikan esteen alla oli kunnon vesimatto! Ei mikään sellainen perus sininen vaan ihan leveä vettä lainehtiva matto. Siinä sitten vuorotellen hevosten kanssa vettä pällisteltiin, ihan hyvä että nuoret saa käydä radalla eka tutustumassa! Vähän ihmeteltiin niin täyttä rataa kun säännöissä sanotaan, että ekan päivän Racing koostuu perusmateriaalia olevista esteistä, kai nuo sitten oli perusmateriaalia?

Lyhyen raviverkan tein maneesissa ja siitä verkkakentälle hyppämään. Mulla oli itsellani epävarma fiilis sen Salon lennon jälkeen ja sama fiilis tarttui varmasti myös Lotteen kun hypyt tuntuivat vähän epävarmoilta. Sempä takia okserin tulin vaan pienenä. Radalla epävarmuus kuitenkin katosi, ainakin minulta ja sitä kautta myös Lotelta. Ekalle esteelle tultiin huonosti, mutta sen jälkeen lähti sujumaan aika kivasti ja hyvässä rytmissä. Harmillinen pudotus tuli yhdelta pystyltä. Mielestäni siihen en ollut mitään selvää syytä, paikka oli ok, ehkä joku pieni puolipidäte olisi pitänyt ottaa.. Vikana esteenä oli se vesimatto, mikä oli joillekin hevosille aiheuttanut ongelmaa. Lottekin vähän kiemurteli ennen sitä, mutta rohkeasti loikkasi sitten yli! Hieno hevonen! Olin niin tyytyväinen Lotteen ja myös omaan ratsastukseeni, mielestäni se ei nyt ollut sellaista säätöä mitä Salossa. Kympin rata ei tuntunut enää isolta vaan juuri sopivalta meille. Jee! :)

                                     

Radan jälkeen Lotte pääsi pesulle ja karsinaan syömään ja juomaan. Loppupäivä kului kisoja katsellen ja Lottea syötellen. (Aiheutti muuten se vesimatto ongelmia myös muissakin luokissa, jopa ihan pääluokassa! Toinen ongelmakohta oli Savonlinna muuri, jota osa hevosista vähän ihmetteli.) Illalla käytiin vielä Loten kanssa iltakevelyllä kisa-alueella. Lottehan ei siis yöpynyt jabassa, vaan viereisellä Sarin tallilla. Helppoa! En jaksanut ottaa edes kisakaappia mukaan. Meidän oma majoitus oli viiden tähden hotellissa, eli suomeksi sanottuna teltassa tallin pihalla..! :D Vaikka päivä oli ollut kylmä, niin onneksi illalla lämpeni ja yö meni ihan hyvin, muutaman kerran vaan heräsin eikä edes paleltanut..!

Aamulla alkoi sama päiväohjelma, mutta käänteisesti. Mun luokka oli päivän viimeinen, niin katseltiin sitten kaikki luokat läpi, ja syöteltiin ja taluteltiin Lottea siinä välissä. Pääluokkaa ennen iski muuten kamala helle ja aurinkorasva jäi tietenkin kassiin kun ei sitä edellisenäkään päivänä tarvinnut.. Grillaattiin siinä sitten nahkamme ja mulla paloi naama, varsinkin nenä.. D: 

Tälläkertaa oli hyvin aikaa valmistauta omaan luokkaan ja sisko puunasikin Loten hienoon kuntoon. Rata oli taas aika tuhti. Muuten vaikutti sujuvalta, mutta vesimatolta piti tehdä 180 asteen käännös portin edessä muurille ja tiesin, että tämä tulee olemaan maille vaikea paikka, koska tiukka kaarros oikeaan voi vähän lähteä valumaan vasemmalle.. Uusintarata oli valtava ja esteet oli kyllä tasan sen 120cm ja okserit tasaoksereita kaikki. Olin jo etukäteen miettinyt, että keskeytän jos tänne asti päästään, koska en halua viedä Lottea vielä 120cm esteille ja rataa kävellessäni fiilis vaan vahvistui, että tää on kyllä meille liian isoa enkä ota sitä riskiä, että hyppyytän sen ison okserin sekaan. Sanoin ajatuksen ääneen kisakaverille ja hän totesi, ettei se hevonen sitä kymmenen sentin eroa tunne jos radalla sinne asti pääseen. Ehkä ei mutta ratsastaja tuntee..! :D

Verkka meni saman kaavan mukaan kuin edellisenä päivänäkin, en hypännyt kovin paljoa enkä isoa. Rata lähti kuitenkin taas sujumaan hyvin, vähän ajauduttiin ulos sarjalle mentäessä, mutta yli kuitenkin päästiin. Se tiukka käännös oli hankala niinkuin arvasin ja juuri ja juuri sain sen esteelle.. Onneksi kyseessä ei ollut okseri.  Nollalla maaliin ja jostain syystä mun käsi ei noussutkaan keskeyttämisen merkiksi vaan täyttä höyryä eteenpäin kohti uusintarataa! Iski kai joku kilpailuvietti, enkä voinut luovuttaa.. :D Ja ne okserit muuten oli isoja! Sarjalla hyppy jäi a-osana olleelle okserille auttamattomasti liian lyhyeksi, joten siitä puomi mukaan. Mutta kyllä me sieltä maaliin puskettiin, fiilis oli aika huikea! Eikä ollenkaan huonontunut siinä vaiheessa kun kuulin, että oli tullut vaan yksi nolla nolla ja kaksi nolla nelosta niin palkintojen jakoon mentiin jaetulla kakkossijalla! On se kyllä mieletön hevonen! Ei haittaa vaikka se ei osaa laukata myötalaukkaa.. ;) 

 Tähän olisi tullut video, mutta blogger ei anna lisätä sitä.. Varmaan liian pitkä. Voitte käydä kuitenkin katsomassa sen facebookissa. Se on kuvattu vastavaloon niin on kyllä tosi epäselvä. :/

Ekan radan eka este, ei mikään tyylinäyte, mutta tästä se lähti sujumaan..
Kaikki hyppykuvat on muuten ekan päivän radalta, olisipa kiva saada jostain  kuvia uusinnasta..

Kotona oltiin kymmeneltä illalla ja vein Loten suoraan traikusta laitumelle. Jäin joksikin aikaan katselemaan hevosten puuhia ja voi miten onnelliselta Lotte vaikuttikaan! Laitumella pitämisessä on kyllä monta hyvää puolta: se tekee hyvää Loten psyykkeelle, mahalle, lihaksistolle yms. Tottakai mä tiedostan sen riskin, että mikä tahansa päivä, mulla voi olla vastassa jalka poikki oleva hevonen. Ja ymmärrän ihan täysin kilpahevosen omistajan valinnan olla laittamatta hevostaan laitumelle. Mutta kun näkee oman hevosensa noin onnellisena viettämässä oikeaa hevosen elämää niin kyllä minä haluan tämän riskin ottaa. Mikä voisikaan olla hevoselle parempi palkinto hyvin menneiden kisojen jälkeen? :)

Näin jälkikäteen mua on taas hirvittänyt tuo uusinta rata. Vitsit minkä riskin mä otin kun lähdin sitä ratsastamaan, mitä jos olisi käynyt pahasti? Haluan, että mulla on hevosta vielä nuorten luokkien jälkeenkin enkä missään tapauksessa halua pilata sitä/tehdä sillä liikaa. Pahinta mitä voit ratsastajana tehdä, on viedä estehevoselta "sydän" ja Lotelle sitä sydäntä kyllä on ja siitä mun on pideltävä kiinni! Tottakai nyt meidän on helppo hypätä sitä kymppiä kun selvittiin haastavammastakin ja teki ainakin mulle ratsastajana pirun hyvää selvittää tuo rata joten nyt ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, mutta kyllä se vedettiin riskillä. ONNEKSI selvittiin siitä! 

Maanantaina palauttavaa liikuntaa :)