Sähköä

Oi voi, meillä on satulahuolia. Loten satula nimittäin valahtaa tosi helposti oikealle, varsinkin laukassa. Tämä ongelma on ollut jo pitkään ja olen vaan itse sen jotenkin sivuuttanut, tasapainottanut itseni niin että satula pysyy paikallaan. Tänään kaverini ratsasti Loten ja hevonen laukkasi tosi nätisti myötälaukkaa kunnes satula alkoi valumaan ja häiritsi niin hevosta kuin ratsastajaakin että hommasta ei enää tullut mitään. Satula myös valuu taakse, tosin näin on käynyt kaikkien muidenkin satuloiden kanssa koska Lotella on tosi lyhyt selkä. Aloin vaan tuossa miettiä, että mun istunnasta on saattanut tulla vino tms. mikä häiritsee hevosta ja sitä kautta tekee sen menosta hankalampaa kun yritän kompensoida sitä, että satula pysyy paikallaan. Sanna K on tulossa huomenna pitkästä aikaa pitämään mulle koulutuntia niin hän saa katsoa tuon satulan. Taidan laittaa siihen jonkun geelin alle jos se vähän auttaisi. Pitää kokeilla myös nyt tuota tauolla ollutta koulusatulaa ja taidampa hakea mun toisen estesatulankin testiin ja oikein ajatuksen kanssa miettiä miltä mikäkin tuntuu. Jos vaan yksi satula valuu toiselle sivulle on vika satulassa, mutta jos kaikki kippaavat samaan suuntaan on hevosen lihaksistossa epäsymmetrisyyttä ja pitää korvata niitä jollain täytepaloilla. Olen ehkä jotenkin ajatellut, että vika on mun kropassa ja olen toispuoleinen ja painan itse sitä satulaa toiselle sivulla, mutta näin ei selvästikään ole kun sama ongelma oli myös toisella ratsastajalla.

Ratsastaessa Lotte on kulkenut vaihtelevasti. On ollut hyviä päiviä ja huonoja (eli siis hevonen käy ylikierroksilla eikä rentoudu) päiviä. Kristan kanssa puhuttiin, että tekisin paljon Loten kanssa kaikkea rentoa höntsäilyä niinä päivinä kun en mene maneesissa (työpäiviä Lotella on neljä ja loput näitä höntsäily päiviä). Eli maastokävelyitä, ravin ja varsinkin laukan voi maastossa unohtaa kun niissä hevonen kuumuu ihan kamalasti ja niitä ylikierroksia ei nyt haluta vaan hevoselle mukavaa, rentoa ja helppoa tekemistä. Myös töitä tehdessään pitäisi nyt löytää se rentous kun se olisi nyt kaikkein tärkeintä. Viime estetunnilla aloitettiin ihan alusta ja hypättiin pieniä esteitä ravista niin että pääsin aina taputtamaan hevosta hyppyjen jälkeen ja yritin itse olla myös mahdollisimman rento. Lottekin rentoutui eikä ollut niin räjähdysherkkä mitä yleensä ja Krista kehui sen tehneen tosi hienoja ja pyöreitä hyppyjä.
Josko se siitä............... Olen taas välillä ollut ihan maassa ja luovuttamassa (eli siirtymässä puskaratsastajaksi ja Lotte olisi vaan mun lemmikki), mutta pitäisi yrittää ajatella, että voisi meidän ongelmat olla paljon isompiakin.. Loten kanssa on kuitenkin hirmu helppo hypätä, se rakastaa sitä ja hyppää kiltisti kaiken mitä eteen laittaa, mitä sitten vaikkei se osaa vielä laukata myötälaukkaa.. Se sopii kuitenkin mun käteen tosi hyvin ja tuntuu juuri oikeanlaiselta hevoselta mulle. Joten jatketaan harjoituksia! ;) Kummasti ne mielialat menee myös samaa rataa muun elämän kanssa. Auto kävi lähemmäs 500e maksaneessa huollossa ja samaan aikaan pitäisi miettiä Lotelle useaa valmennustuntia ja ratsutusta viikossa, niin vähemmästäkin masentaa.. Jos hevosen pito on kallista niin samaa voi sanoa kyllä myös autosta! Aina ei ole kivaa olla aikuinen.. ;)

Hei onko teillä muuten innostusta lukea joskus jotain muutakin kuin vain hevos juttuja? Se voisi olla ihan hauskaa piristystä.. Toisaalta eihän mulla muuta elämää ole ;) Työjuttujen kanssa pitää olla tosi varovainen, mutta voisin ihan hyvin joskus kirjoitella ajatuksia siitä millaista on olla miesvaltaisella alalla töissä, ihan yleisellä tasolla siis menemättä yksityiskohtiin. (Työstäni kerroin tuolla muutama postaus alaspäin, kysymyspostauksessa) Nyt kuitenkin saatte vähän lukea mun eräästä työhommasta ja omien pelkojen voittamisesta: nimittäin pimeässä metsässä yksin rämpimisestä, yöllä. Kyseessä siis reilun viikon takainen myrsky joka aiheutti sähkökatkoja ympäri Suomea. Niin myös meillä ja olin vapaaehtoisena (tai no sain toki palkkaa) kävelemässä linjoja (eli etsimässä linjan päälle kaatuneita puita) ja tätä kautta palauttamassa sähköjä ihmisille. Olin etukäteen ajatellut, että siellä mennään pareittain, mutta tehtiinkin vähän vuorotellet, että toinen kävelee tietyn pätkän ja toinen toisen joten siellä mä rämmin taskulampun valossa pitkin metsiä, hypin ojien yli ja kompastelin risukoiden läpi, hiki tuli eikä edes juurikaan pelottanut kun asennoidun, että tämä on vaan työtä. Kävin myös vääntämässä sähköjä päälle/pois sellaisista erotintolpista, jotta vikakohtia pystyttiin rajaamaan paremmin. Puolintaöin lopetin kun takana oli 17h. Pojat painoivat läpi yön ja koko viikonlopun. Aikamoista hommaa! Olisi itseltäni jäänyt se puu siirtämättä ja linja korjaamatta, mutta onneksi pystyin olemaan edes vähän hyödyksi ja seuraavalla kerralla osaisin jo paremmin.. :)