Nyt on luvassa taas vaan ihan tavallisia kuulumisia, en oikeastaan keksi mitään järkevää kirjoitettavaa. Kuvia on kuitenkin kertynyt aika paljon, joten laitetaan ne nyt esille.. Pää lyö kyllä muutenkin aika tyhjää tän blogin kanssa kun tuntuu, että ei mulla enää ole tänne juurikaan mitään annettavaa. Ehkä kirjoittelen jatkossa harvemmin, vain silloin kun on jotain asiaa ja jätän tämänkaltaiset turhanpäiväiset postaukset pois. Olen nyt yrittänyt kutakuinkin kerran viikossa jotain tänne rustailla, mutta olisiko parempi jos kirjoitan jatkossa asiapitoisempia tekstejä harvemmin? Ja edelleen myös vinkkejä siitä, mitä haluaisitte lukea, otetaan vastaan!



Lotelle kuuluu edelleen ihan tavallista. Ollaan tehty nyt vähän kaikkea, esim. maastoiltu pidempiä lenkkejä kun ilalla on pidempään valoisaa. Eilen kävin ilman satulaa yli tunnin käyntimaastossa, mentiin uutta reittiä jota ei olla ennen menty. Kyllä kaupunkitalliltakin löytyy yllättävän paljon maastolenkkejä jos vaan on suht liikennevarma hevonen, joku pystyy kulkemaan myös joitain pätkiä jalkakäytävällä.. Yhtenä päivänä hypättiin myös "maastoesteitä" ilman satulaa.. Metsäpolulle oli kaatunut tukkeja ja voitte vaan kuvitella miten Lotesta oli kivaa hyppiä niiden yli laukassa. Ihme, että kestin selässä!
Loten ruokintaa olen muuttanut sen verran, että yöheinät Lotte saa esikuivattua säilöheinää. Se on tosi hyvää heinää ja ennenkaikkea tasalaatuista ja suht kuivaa. Kuulemma laatuheinärengas heinää? Tähän aikaan vuodesta kuivaheinästä alkaa olla jo kaikki vitamiinit ym kadonneet, niin esikuivattu täydentää hyvin hevosen ruokintaa. Ja Lotte tykkää siitä kovasti niin olen isontanut annoksen määrää, kun tätä se jaksaa syödä paremmin (tokihan säilöä kuuluukin antaa enemmin). Jospa se vähän pyöristyisikin nyt! Säilöheinä/esikuivattu on kiistelty aihe hevosen ruokinnassa. Minun mielipide on se, että säilöheinä on ruokinnassa toimiva, mutta sen täytyy vaan olla tasalaatuista eli jokainen paali on samanlainen ja kosteusprosentti suht sama, sekä heinän pitää olla melko kuivaa. Siitä haisevasta "mustasta" lehmän rehusta en pidä, tosin oikeaa AIV:tä ei taideta hevosille edes syöttää. Säilöheinen ehdoton etu on sen pölyämättömyys. Se säilyttää myös paremmin vitamiinit ja sisältää yleensä enemmin valkuaista (mikä nyt tosin voi jossain tapauksessa olla myös huono juttu). Yhteenvetona siis se, että oli heinä nyt kumpaa tahansa niin sen täytyy ennenkaikkea olla hyvälaatuista, jotta se on hevoselle sopivaa. Ja kyllä mä kuitenkin laadukkaaseen kuivaheinään enemmin kallistun, mutta tämän ohella esikuivattu toimii. Ja jos vaihtoehtona on huono kuivaheinä ja hyvä säilö niin tottakai sitten valitsen säilön.
Sillä mun ensimmäisellä ylläpitohevosella oli puhkuri ja olin ihan hysteerisen tarkka heinien kanssa. Opin jo silloin mikä on hyvää heinää ja mikä ei ja muistan eräänkin kerran kun heinäntoimittaja joutui hakemaan heinät pois kun minä 13-vuotiaana totesin, että nämä on ihan homeessa enkä suostu näitä syöttämään. Liiankin tarkkaan tuli heiniä silloin nuuskittua koska nykyään mun keuhkoihin käy homepöly ahdistamaan heti.
Zerallakin oli yskää ja tuli kyllä senkin kanssa perehdyttyä heinän lisäksi myös talli-ilmaan ja ilmastointiin. Isäni teki silloin paljon tutkimustyötä tämän eteen ja näin jälkikäteen en voi muuta kuin ihmetellä miten syvällisesti hän jaksoi paneutua tämän hevosen ongelmiin. Zerahan ei myöskään aluksi mennyt koppiin kun eihän me kokemattomina silloin osattu sitä lastata. Isä luki kaiken tiedon mitä lastauksesta löytyi ja sitten harjoiteltiin kovasti ja lopulta se meni niin, että isäni aina laittoi Zeran koppiin, minä sain sen kyllä kisoista pois lähdettäessä kyytiin, mutta en kotona.. Muistan aina sen hetken kun olin lähdössä erään kerran kisoihin ja tällä kertaa äiti oli auttamassa. Ja ei mennyt Zera koppiin, ei vaikka pyydettiin naapurin mieskin auttamaan. Isäni joutui ajamaan 30km päästä meitä auttamaan ja kun hän astui autosta ulos niin Zera nosti pään ylös ja ravasi mun ympäri. Isä otti narusta kiinni, taputti hevosta ja talutti sen traileriin. Havaitsin jo tällöin, että joillakin vaan on luontaista hevosmiestaitoa. Isäni ei ole ollut hevostan kanssa missään tekemisissä ennen Zeraa, mutta on varttunut maatilalla.
Vai en muka keksi kirjoitettavaa, johan tätä tekstiä on taas syntynyt.. Jos jatkaisin lopun vähän rauhallisemmalla tahdilla...
Töistä saatiin joululahjaksi sykemittarit. Ja viereisessä kuvassa Hesessä siskon kanssa syömässä tallilta tullessamme. Tämä yhtälö ei nyt ihan toimi....
Sisko ja Lotte
Ostin taas satulan! Tuli sopiva koulusatula vastaan, Daaleman, hintaa 390€ ja Lotelle sopiva joten nyt meillä on taas se koulusatulakin. Uutena tämä maksaa pari tonnia joten hinta ei ollut paha! Toppausta se tosin ehkä tarvii. Oikealla puolella kuva estesatulasta jossa tuo istuin on tikattu. Taisin joskus luvata laittaa siitä kuvan. Mun mielestä siitä tuli erittäin siisti.
Lotte leikkii koiraa..
Viikonloppuna oli estevalmennus ja mentiin suunnitelmien mukaan; pelhamit suussa ja esteet pieninä. Lotte toimi tosi hyvin ja jäi hirmu hyvä fiilis treenin jälkeen! Nyt sain ratsastettua sen paljon paremmin kulmiin ja kääntäminenkin onnistui ihan eri tavalla mitä viimeeksi. Valmentaja totesi, että pelham ei tule olemaan Loten kisakuolain, mutta nyt hallissa toistaiseksi mennään sillä.
Erehdyin kipaankin katsomaan kisoja ja löytyihän se kadonnut kisainto sieltä! Nyt houkuttaisi lähteä Ypäjälle kisoihin kuun vaihteessa.
Kuvassa esteet meidän valmennuksesta. Takimmaisessa pystyssä sivuapupuomi joka auttoi kääntämisessä (siniseltä pystyltä) ja Lottea osumaan keskelle estettä.