Lisää mörköjä..

Ratsastin tässä yksi päivä kaverini hevosen aikas lailla puutteellisella varustuksella kun ratsastuskamppeeni olivat toisella tallilla. Tunne oli ihan kamala kun ei ollut shapseja jalassa! Tuntui etta jalat heiluu miten sattuu ja jalustinhihnat hankaa. Laukkasin hetken kevyessä istunnassa ja tuntui että tipahdan kun olin vaan jalastumien varassa enkä jalalla saanut minkäänlaista tukea :D Nuo Parlantit on niin huiput ja lähes liimaa pohkeen hevoseen kiinni, niin nyt ilman niitä oli aika alaston olo.. Kai siihen tottuisi jos joka päivä menisi ilman shapseja, mutta empä taida haluta tieten tahtoen tehdä ratsastamisesta hankalampaa..
Oli muuten kiva ratsastaa välillä aikuisella hevosella, tai noh jollain muulla kun Lotella. Se kun vaan on niin kamala sileällä, en ole osannut kouluttaa sitä oikein.. Olisi niin paljon tehtävää sen kanssa, mutta tuntuu että aika ei riitä tai siis aika menee liian nopeasti ja nuoren kanssa ei kuitenkaan kovin paljon pysty tekemään kerralla. Nyt keskitytään maastoilemiseen ja massan hankintaan, koulua kerkeää treenata taas koko syksyn ja talven.. Pitää ottaa Loten kanssa koulutunteja ja puhuin jo uuden ratsastuksenopettajan kanssa, että voisin alkaa käydä ihan ratsastustunneilla koulun hevosilla. On nimittäin tulossa aika kivan oloisia uusia tuntsareita ja tekisi mulle ihan super hyvää ratsastaa opetuksessa myös muita hevosia. Ja onneksi saadaan töistä niitä smartum-seteleitä. Kannattaahan tämä etu käyttää hyödyksi ja onhan ratsastustunnit nyt paljon parempi sijoituksen kohde kuin esim leffat tai konsertit mihin kyseiset setelit myöskin kävisivät.. ;) Niin ja sisko pääsee aloittamaan estetunnit ja on aivan innoissaan. :)
Hei minkä takia muuten vieraan hevosen kanssa selviää tallireissusta nopeasti; laittaa kuntoon, ratsastaa ja laittaa pois, mutta oman kanssa menee aina ihan kamalasti aikaa ja on kaikkea mahdollista ihme tekemistä..? En voi käsittää.. Ja mä olen vielä varsin suurpiirteinen.. Pyyhkäisen hevosen (omani/vieraan) yhdella harjalla, en lähes ikinä putsaa kavioita ja silti tuntuu, että olen kamalan hidas.. Tosin ratsastuksen jälkeen hoidan yleensä paremmin, en jätä hevosta hikiseksi ja tavarat laitan järjestykseen. Tähän sitä aikaa sitten vissiin uppoaa.. Ja varsinkin siihen kun jään suustani kiinni jonkun kanssa.. :D

Kotipihalla näyttäytymässä :)

Loten kanssa eilen taas maastoiltiin. Nyt selvittiin hirviö-ponin ohi melko helpolla, mutta sitten tavattiinkin uudet hirviöt. Pari suokkia oli nimittäin tullut kesälaitumelle asfalttitien varrella olevalle pellolle (tätä tietä pitää mennä ehkä puoli km, että päästään taas toiselle hiekkatielle. Suokit juoksivat innoissaan Lottea tervehtimään ja melkein samanlainen kohtaushan siitä tuli mitä poni aiheutti lauantaina.. Lotte esitti varsin mageeta passagea (vai piffiä, siis sitä hidasta & korkeaa ravia?), mutta ratsastajaa tämä show ei ihan hirveästi innostanut kun esiintymispaikkana tie jossa autot kaahaavat satasta (80km/h rajoitus). Toisinsanoen hirvitti, mutta päästiin onneksi ohi. Vähän sen jälkeen joku auto kaahasikin vastaan kovaa  ylinopeutta, mutta tästähän Lotte ei sano mitään, onneksi! Kävin kotipihalla hevosta näyttämässä ja Lotte oli edelleen aika kierroksilla ja meidän hurja vahtikoirakin (mäyris) vähän pelotti.. :D Ja eihän jännät jutut tähän loppuneet, alkumatkasta tavattiin myös lehmiä. Mietin siinä jo että mitenhän tästä päästään ohi kun hevosetkin aiheuttaa sellaisen paniikin niin mitä sitten lehmät.. Mutta Lottepa yllätti ja tepsutteli reippaasti laitumen ohi vaikka kovasti jännittikin. Onneksi lehmät oli rauhallisia eivätkä lähteneet juoksemaan. Tavattiin myös lisää lehmiä ja yksi hevonenkin, mutta se ei enää ollut pelottava. :D Lotte ylitti myös rohkeasti leveän puusillan, joka kopisi palottavasti ja alla virtasi joki.
Lotella oli pelhamit nyt ekaa kertaa (suora kumi), jarrut toimi nyt paremmin ja laukattiin jopa ihan "rauhallista laukkaakin. Tosin kyllä hevonen vähän protestoi kuolainta ja heitteli päätään välillä vasemmalle (en tiedä miksi juuri tähän suuntaan).. Seuraavana taidan kokeilla D-kuolainta, voipi olla, että pelham oli vähän liikaa, en ainakaan halua turruttaa sitä sille.

Tänään mentiin ekaa kertaa kentällä. Eihän se hyvä ollut, aika paljon kiviä. Tehtiin ravi - käynti siirtymisiä ja laukattiin ympyrällä molempiin suuntiin. Varsinkin vasen laukka oli taas tosi hakemista eikä myötälaukalla meinattu kestää edes puolta kierrosta, oikeaan meni sitten vähän paremmin. En tiedä miten nää laukat saadaan kuntoon, josko ne sieltä joskus tulee.. Lottehan siis laukkaa suoralla ilman ongelmia, mutta kentällä vaihtaa kulmissa takaa ristille, jostain syystä sille on helpompaa näin.. Ravissa toimi jo ihan jees. Ja mikä hienointa, sain syötettyä sille elektrolyyttejä kun sekoitin ne kauraan ja veteen ja annoin imeytyä. Upposi kyselemättä! Mashia se ei ole enää halunnut syödä, jonka mukana ennen sain nämä extrat annettua.

Varasin hepalle yöpymispaikan Kangasalasta tältä tallilta: http://waaksynyksityistalli.fi/?cat=1 Näyttää kivalta! Hypätään nyt siis heinäkuussa lauantaina 90cm ja sunnuntaina 100cm noviisi. Katsokaapa muuten miten ihanat maastoesteradat siellä on, vaikka tuo eka: harrateluokka 2010, vähänkö haluan hyppäämään maastoesteitä! :) http://www.kangasalanratsastajat.fi/valmennustoiminta/waaksyn-maastoesterata/
Tuolta olisi kätevää jatkaa reissua vaikka ypäjälle kaverin luokse, kun mulla alkaa tuolloin loma, mutta pikku Lotelle menisi liian rankaksi reissaaminen. Kahden päivän kisoissakin on rasitusta ihan riittämiin.

Hirviö poni + shoppailua

Tässä se kuivatettava järvi josta kerroin tuolla aiempana.



Voi mitä söpöläisiä! Mitähän Lotte näistä tuumaan.. Taustalla kuivaa järveä..



Ei sopinut koulusatula lähimainkaan Loten selkään, joten lauantaina taas maastoiltiin. Tietenkin juuri alkoi satamaan vettä kun selkään kipusin ja aurinko paistaa kun oltiin takaisin kotipihalla.. :D Mutta Lottea ei pieni vesisade lannista ja intoa oli taas. Mentiin sellainen lenkki, joka mua etukäteen vähän pelotti kun sielläpäin on nähty paljon karhuja. Nyt onneksi oli tehty metsätöitä ja synkkä kuusikko kaadettu pois niin ei ollut enää yhtään hurjaa.. :) Ihan kamalasti sai taas pitää kun Lotte olisi yllättäen halunnut taas mennä vaan täysiä.. Muita nopeuksia ei ole... Puinen silta ylittyi ongelmitta, kirkkaan pinkki sateenvarjo oli vähän jännä, muttei paha (bemari oli mennyt ojaan ja tyttö ja poika seisoskelivat tien reunassa pinkin sateenvarjon alla odottelemassa auton hinausta), mutta sitten tuli vastaan lähes kaamea hirviö joka aiheutti melkein sydärin Lotte paralle.. Nimittäin laikukas shettis!! Oltiin jo aika lähellä kotia ja tien varressa on laitumella kolme pollea, joista yksi on tämä edellä mainittu hirviö.. Lotte näki kaverit ja käppäili ihan rauhassa laitumen vierelle, jolloin tämä poni tuli muiden hevosten takaa hirnuen Lottea kohti. Lotte säikähti ihan kamalasta ja loikkasi ympäri ja lähti täysiä karkuun... Siellä sitten jarruteltiin ja käännyttiin ympäri ja en niin millään meinannut saada sitä laitumen ohi, aina muutaman askeleen se otti, mutta kun poni tuli lähemmäs niin oli pakko taas lähteä karkuun.. Sydän tykytti hevosella tuhatta ja sataa ja se meni aivan hiestä märäksi.. Tulin alas selästä ja yritin taluttaa, mutta Lotte oli edelleen ihan kauhuissaan, niin ajattelin että on turvallisempaa olla selässä ettei hevonen vaan pääse irti.. Varmaan 15min siellä sitten peruuteltiin ennekuin uskallettiin hiippailla tai noh leijailla hirviö ponin ohi.. Loppu matkan Lotte olikin jo varsin rauhallista tyttöä ja ihan löysin ohjin ravailtiin kotimatka.. Mehut oli jo pois ja toisaalta se ei tiennyt että koti on ihan lähellä kun on uusissa maastoissa.. :)

Kotona hevoset pääsivat taas uudelle lohkolle ja heinää olikin varmaan melkein mahaan asti :)

Olen taas onnistunut tekemään kaikenlaisia heräteostoksia niin itselleni kuin hevosellekin.. Silloin sitä tulee ostettua kaikenlaista kun ei lähde mitään ostamaan eikä tarvitse mitään, mutta muutenvaan lähtee kiertelemään kauppoja.. :D Ehkä hauskin heräteostot itselleni oli sellainen velour oloasu. Kaikissa jenkki reality-sarjoissa niillä mammoilla on semmoiset pinkit oloasut kotona, joiden housut oikein korostaa peppua.. Tietty mun piti saada tälläiset kun intersportissa oli alessa yhteensä 20€.. :DD Sitten piti saada myös "olkihattu" joka päässä voin lueskella kirjaa/lehtiä (pe hevosurheilua) partsilla auringonpaisteessa ja nautiskella siideriä.. ;) Ostin kyllä kaikenlaista muutakin, mutta koska tämä on heppaplogi niin hypätään niiden yli..

Ratsastushousuja tuli hankittua nimittäin kahdet.. SW-horsen alesta sellainen farkkuhousut 50€ jotka on kyllä aika paksut ja polvipaikat on vielä paksummat niin hankasivat inhottavasti polvitaivetta ratsastessa lyhyilla jalustimilla. Ehkä näitä käytetään sitten vähän viileimmillä ilmoilla.. Merkkinä mulle ennestään tuntematon Sherwood forest. Toiset housut bongasin ht-netin markkinoilta enkä voinut olla ostamatta kun kyseessä KL:n ihan uudet housut hintaan myöskin 50€. Ne on ihanan ohuet kesähousut. Tosin kl:n housut ei kyllä istu mulle täydellisesti, vaan jää vähän löysäksi edestä vaikka muuten ovatkin ihan sopivat.. Toiset on ihan samanlaiset.

Hepo sai sitten kahdet suitset.. Taisin tuolla jossain kertoa, että kaikilla käytössä olevilla kuolaimilla on erisuitset ja nyt on suitsipulaa kun myin useammat, noh nyt ei enää ole pulaa. :D Ostin nimittäin huuto.netistä nätit stubbenit postikuluineen 25€ ja fb:n kautta täältä Lappeenrannasta nätit merkittömät mexikolaiset 15€. Stubbenit on oikein laadukasta nahkaa niinkuin olettaa saattaakin, nuo mexikolaiset on aika koppurat kun ovat kuulema pitkään olleet varastossa. Molemmat saivat saippuapesun ja öljykylvyn niin nyt ovat valmiita käyttöön. :) Mexikolaisiin menee pelham, stubbeniin joku nivel, saatan kokeilla omppukuolainta tai monipalloniveltä. Ainiin ja aurigan nivel pitäisi myös testata.
Lisäksi Lotte sai korkeat hivarit takajalkoihin kun tuonne maastoon haluan vähän lisäsuojaa sekä equilinen siniset yhdistelmäpintelit.

Nyt vaan vanhaa tavaraa myyntiin, pois joutavat ainakin jotkut housut ja stubbenin satulavyö sekä ehkä tuo CO-kypärä kun sisko ei tykkää siitä ja on pöllinyt multa sen lami-cellin..

Huomaa meidän nallen ilmeet.. :D

P.S Näin jälkikäteen kun lisäilen kuvia, niin nuo tummanruskeat suitset oli pienet Lotelle (koko cop) joten ne ovat myynnissä.

Hoppoti koppoti..

Himppa hankalaa tää bloggailu kun kotikone ei anna ollenkaan päivittää jos laitan yhtään kuvia.. Ja muutenkin on ollu tosi kiire. :/ Kirjoitettu siis torstai iltana. Kuvat pitää kikkailla mukaan toisen koneen kautta huomena..

Sisko ja Lotte kävelyllä :)

Mutta mutta, tänään loppui Loten lähes kolmen viikon loma. En ole itsekään ratsastanut tänä aikana muitakaan hevosia joten ratsastuslomaa on pitänyt myös kuski. Tsekkasin nopeasti satulan istuvuuden Loten selkään ilman huopia ja Butet oli edelleen varsin bueno! Ei muuta kun kamppeet niskaan ja maastoon joita olen siis kovasti odottanut. :) Maastoiltiin semmoinen 40min, kivoja mäkiä ja hyväpohjaista hiekkatietä. Lotte meni tyypilliseen tapaansa varsin innokkaasti. Laukkailtiin suht rentoa laukkaa ja kotiin päin pitkällä suoralla annoin ihan lyhyen matkan spurtata. Heti sen jälkeen mietin, että olikohan tää nyt liikaa näin pitkän loman jälkeen, mutta onhan se tuolla laitumella liikkunut jatkuvasti ja muutenkin ihana helle niin lihakset on ainakin lämpimät.. Loppuravit oli sitten taas tyypillistä kaahottavaa Lottea, rentous oli tiessään ja olisi halunnut vaan laukata.. Kyllä se sitten siitä, mutta aika paljon sai pitää. Kunhan kaverini hevonen tulee niin tekee varmaan Lotelle hyvää maastoilla välillä toisen rauhallisen hevosen kanssa.. Onneksi Lotte kuitenkin kävelee kiltisti kun antaa ohjat, sellaisiakin kun on ollut jotka steppaavat koko kotimatkan..

Lauantaina kiipeän jälleen selkään, haen yhden tosi halvan stubbenin koulusatulan kokeiluun, jos se vaikuttaa siltä, että kannattaa kokeilla ratsain niin testaillaan sitä kentällä, muussa tapauksessa taas maastoillaan :)

Kentällä. Hyvin näkyy noiden pattien perusteella missä kohtaa ei ole ollut loimea..

Laitumella Lotte viihtyy hyvin, eikä sen suurempia loukkaantumisia ole onneksi tullut. Takajalan haava märki vielä viikolla, mutta tänään näytti jo hyvältä - tosin patti siinä on.. Lotte on ihan kamalassa kiimassa ja liehittelee ruunia, jotka keskenään kinestelevat kumpi saa tamman huomion.. Kunhan eivät ala hyppimään sen selkään..
Horzen ötökkäloimi hajosi jo viikon käytön jälkeen, jollen olisi ommellut siihen etusolkea niin olisi varmaan jo roskissa koko loimi.. Mutta on siitä kyllä kai ollut hyötyä, kun välillä olen jättänyt ilman loimea niin koko hevonen on ihan pateilla. Muutaman yön Lotte on lepäillyt tallissa, hyvin viihtyy ihan yksin. Tosin kuuleehan se kaverit kun ne hirnuvat.

Loimen korjailua.. Kaulakappaleen kiinnitys on hajonnut.

Maanantaina otettiin kaverin ja siskon avustuksella tikit pois takapuolesta. Jotkut terävät pikkusakset olisi saattaneet olla paremmat kuin isot vanhat fiskarssit.. ;D Se iho ei ihan loppuun asti kyllä kiinnittynyt mitä tikit oli. Nyt ihoa on kiinnittynyt ehkä noin 4cm matkalta, toivottavasti se nyt riittää! Näin netissä kuvan jossa oli tikattu melkein loppuun asti, mutta eläinlääkäri sanoi, että on tyypillisesti tikataan vain jonkun luun kohdalle.. Olisi pitänyt kysyä Sannalta mihin asti heidän hevosia on tikattu..

Lotella oli kengitys vihdoin viimein keskiviikkona. Yksi kenkä oli tippunut ja toinen lonksui ja kaikki kaviot oli kasvaneet aika paljon yli kun Lotte nuorena hevosena kengitetään aika ahtaaseen kenkään, ettei heti heitä niitä jaloistaan. Kengitysväliksi tuli 8 viikkoa, ensi kerralla tähdätään siihen 7 viikkoon. Mutta itse kengitykseen. Siitä ei nimittäin meinannut alkuun tulla mitään! Aina kun kengittäjä nosti etujalan niin hevonen alkoi loikkimaan ja riuhtomaan. Lopulta päätettiin kokeilla kääntää hevonen toisin päin, ei sidottu mihinkään kiinni vaan pidin sitä itse. Näin päin homma lähtikin toimimaan. Ihme hevonen.. Tai siis tamma.. Lotelle kengitykset on aina (ennen tätä alkuvaikeutta) olleet suht helppoja, rauhassa vaan kun on tehty eikä kengittäjällä ole kiire nuoren hevosen kanssa. Nyt oli kolmas kerta kun eteen tuli kengät ja takajalkoihin vasta toinen. Kuulema aika hitaasti kasvaa kaviot, tai olen mä sen itsekin kyllä huomannut. Syksymmällä pitää miettiä biotiinia..
Tosin ei tuo alku ihan helppoa ollut. Kun Lotte tuli niin en saanut ainuttakaan kinttua ylös.. Neuvosta köytin narun jalkaan ja vedin väkisin ja siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi nostamaan.. :D Ekaa kengittäjään Lotte pelkäsi ihan halluna, sai se kaviot vuoltua, mutta hevonen oli aivan paniikissa, en edes tiedä miksi kun kengittäjä oli tosi kiltti. Seuraavana tuli naiskengittäjä vuolemaan joka laittoi Loten naruriimuun ja opeteltiin sitten käytävällä seisomista. Tälläkertaa onnistuikin jo varsin hyvin vaikka itse olin jo varannut hevoselle rauhoittavan. Sitten löytyikin tämä meidän nykyinen kengittäjä, joka löi Lotelle kengät jalkaan. Rauhoittavia ei ole siis tarvittu. :) Ja syy siihen miksi oli kengittäjää 7-vuoden jälkeen uuden hevosen myötä vaihdettava on se, että tämä kengittäjä oli ammattilainen jolla on varaa valita asiakkaansa, eikä toisaalta intoa ja aikaa alkaa kengittimättömän varsan kanssa temuamaan ja ottamaan riskejä. Nykyinen kengittäjä on vasta uransa alussa, mutta olen ollut tyytyväinen hänen tekemäänsä työhön ja mielenkiintoa hänellä ainakin on kun käy paljon huippukengittäjien opissa ja luennoilla. :) Kirkkonummella ollessamme Zeran kuumakengitti nainen joka on huippu hyvä, täällä päin ei ole ketään joka kuumakengittäisi.. :/

Poseerausta tallin seinustalla :)

Kääntyy kääntyy.. ;)

Vitsit, olin suunnitellut Loten kisakalenterin niin, että seuraavana olisi Kangasalan noviisi heinäkuun alussa, mutta sehän onkin jo metri ja pitäisi Lotelle vähintään yksi 90cm saada alle ennen tuota.. Ja nyt ei ole missään kisoja! Kotkassa olisi nyt vk:n loppuna, mutta tulee ihan liian äkkiä, sitten olisi juhannuksena helsingissä, mutta eihän sinne ketään mukaan saa ja muutenkin tuntuu vähän tyhmältä ajaa alue 90cm takia 500km reissu.. Ja yksin en kyllä Loten kanssa oikein pärjää, se satuloiminen on niin hakalaa.. Tietysti jos vuokraisi päiväkarsinan niin sitten, mutta ei mua suoraan sanottuna oikein itseänikään huvittaisi juhannuksena lähteä kisoihin.. Todennäköisin vaihtoehtoa olisi hypätä Kangasalalla lauantaina 90cm ja sunnuntaina sitten se noviisi metri jos tuntuu hyvältä. En kyllä tiedä onko nelivuotiaalle liian rankkaa hypätä kaksi päivää putkeen, varmaan eniten riippuu siitä miten syö ja juo vieraassa paikassa.. Pitää kysyä valmentajalta :) Loten kannalta olisi ollut hyvä jos metrit olisi alkaneet vasta elokuussa, toisaalta voi olla jopa järkevämpää hypätä noviisi metriä joka on suunniteltu nuorelle ja tietää ettei vastaan tule mitään älytöntä kun taas alue 90cm voi olla ihan mitä vaan.. Meilläpäin ainakin on aika yleistä käyttää liian lyhyita sarjavälejä. :/

P.S. Tosi kiva kun tuo laiheliini-kirjoitus on jo suosituimpia tekstejä.. Käykää nyt äkkiä klikkailemassa jotain muuta niin saadaan tuohon etusivulle jotain kivempia aiheita.. :D Tuolla olisi vaikka hevosen varusteet osa2. ja Loten ekat kisat, niitä on lukenut vaan ihan muutama..

Menossa talliin



Ei voi sitten yhtään auttaa.. :D



Kesämuistoja

Edellisessä kirjoituksessa oli puhetta lapsuuden ratsastusleireistä ja meidän ihanista heppakesistä. Ja siinäpä onkin hyvä aihe muistella menneitä kuvapostauksen merkeissä. :) Ihana ihana kesä! <3

Tänne meidän maalle sisältyykin paljon hyviä hevosmuistoja ja täällä on aivan huippu hyvät maastot! On ihanaa saada vuosien jälkeen taas hevonen "kotiin", odotan innolla maastoretkiä Loten kanssa. :) 

Lotte oli tämän yön tallissa lepäämässä ja aamulla seitsämän aikaan lähdin viemään sen ulos. Aivan mielettömän ihana kesäaamu, linnut lauloi, käki kukkui, kaikkialla on vihreää ja raikasta. Kyllä täällä kelpaa kesällä olla! <3

Mutta siis muistoihin:

Ennen kesäheppoja käytiin muutamilla ratsastusleirillä (-90-luvun loppupuolella). Eka leiri oli Puntalan Pienhevoset tallilla jossa oltiin kahdestaan parhaan ystäväni kanssa. Ope oli aika tiukka ja muistan, että meitä vähän pelotti kun hän huusi meille tunneilla.. Seuraavat kaksi kesää leireiltiin Vipelen tallilla Rauhassa (jonka naapuriin on nykyään avannut Holiday Clubin kylpylä). Vipele oli kiva paikka, opetus hyvää, kivat hepat ja upeat maastot! Erityisesti on jäänyt mieleen se kun ekalla leirillä päästiin katsomaan sirkusta joka oli Imatralla Big Band festareiden aikaan. Lisäksi muistan kun käytiin pesemässä hevosten huopia jollain kesämökillä, oli tosi kivaa ja miten puhtaita varusteita tulikaan.. :D Pienestä sitä on lapsi onnellinen.. ;)

Uimassa Elmun kanssa :)

Ensimmäinen kesähevoseni oli lähemmäs parikymppinen suokkiori Elmu. Olin itse juuri täyttänyt 13-vuotta ja vuosi oli 2000. Enemmän Elmusta olen kirjoitellut tuonne minun omalle esittely sivulle. Elmun kanssa vaan maastoiltiin ja Elmu oli ihan pommin varma ratsu. Ajettiin myös kärreillä ja reellä. Tehtiin heinätöitäkin ja Elmu veti isoja heinäkuormia :)

Elmun kanssa meidän kotipihalla.

Ja maastoilemassa, Elmu ei malta seisoa kuskin vaihdon aikana.. Käytiin aika paljon kavereiden kanssa maastossa niin, että toinen ajoi polkupyörällä ja jossain vaihessa vaihdettiin. :)

Kaverini vuokraponi Känni, joka oli samana kesänä ennen Elmua. En edes muistanut tuota lammikkoa enää! Pitää käydä Loten kanssa katsomassa onko sitä enää.



Pikkusisko Kändin selässä.



Elmu oli meillä yhteensä vuoden kahden vuoden sisällä. Elmun jälkeen tuli muita kesähevosia, en edes ihan muista missä järjestyksessä ne menee ja olenko jopa unohtanut jonkun.. Ainakin meillä oli yhden kesän Kändi poni, joka muuten edelleen asuu täällä kun naapurit ihastuivat siihen ja ostivat sen omakseen. Sen kaverina oli vähän aikaa 4v suokkitamma, joka kyllä myytiin aika nopeasti. Näillä ratsastettiin maastoilun lisäksi koulun jääkiekkokaukalossa, hypättiin esteitäkin ja taidettiin joku maastoesteratakin väsätä johonkin metsätielle..



Kaverini Ville poni oli muutaman viikon, tämä kuva on meidän omalta laitumelta. 



Kesällä kuuluu ottaa rennosti! Kaisun kesähevonen Barbi unten mailla. Tällä samalla lämppärillä alkoi myös oma kisaurani ja isoimmillaan taidettiin mennä 90cm aluekisoissa. Barbi oli ihan super! :)

Vuokraponini Tohtori tuli meille kesälaitumelle, olisikohan tämä kesä ollut ehkä 2004. Ponin omistaja piti mulle ratsastustunteja ja muutamat kisatkin käytiin. Tää oli aika kiva poni ja hyppäsi tosi hyvin! Mitähän me kisattiin, isoimmillaan ehkä metriä? Ponin kaverina oli Sisse lämppäri Kaisun kesähevosena.

Eka laidun oli Haapajärven rannalla meiltä parin kilometrin päässä setäni (isovanhempieni vanhalla) tilalla. Tätä järveä muuten tällä hetkellä tyhjennetään ja kuivataan kun se on niin saastunut. Isäni on lapsuudessaan päässyt uimaan täällä, nyt järvi on pilaantunut jätevesistä. Aika karun näköinen kun järvi alkaa tyhjenemään, pitää ottaa kuvia joskus.. 

Tuli mieleen lapsuuden muisto tuosta taustalla näkyvästä pikku saaresta. Siellä on pieni mökki, jossa kesiään vietti vanha mies, joka tuli aina maitotonkka kädessä ostamaan meidän mummilasta tuoretta lehmänmaitoa. :)

Jipii :)

2005 kesällä olinkin saanut jo Zeran. Sen kanssa touhut jatkuivat samaan malliin kuin edellistenkin hevosten, tosin kisoja ja valmennuksia oli enemmän. Zerakin oli kiva maastoratsu, ei sekään juuri mitään pelännyt (tosin Lotte on vielä rohkeampi). Hevoset pallottelivat oman laitumen ja kevereiden laitumien välillä, siellä missä milloinkin oli paras heinä.

Nää kaksi ensimmäistä kuvaa on meidän omalta laitumelta, ihan kotini vierestä.

Maastoesteitä, hieno ilme! :D

Ja lisää maastoesteitä. Tällä pellolla Lotte parasta aikaa laiduntaa. :)

Mäki este :)

Oma kenttä tehtiin talkoovoimin kaverilleni (niinkuin myös talli jossa Zera asui ja Lotte nyt). Tällähetkellä kenttä on jonkin varran ruohottunut ja hiekkaa on kadonnut, mutta pohja vaikutti silti ihan suht joustavalta eikä välttämättä ole huono. Ainakin se on nyt paljon parempi, kuin että siinä olisi puoli metriä upottavaa hiekkaa! Estekalustokin ollaan itse tehty, puomit saisi olla vähän paksumpia.. :D

Hieno Zera!

Hevoset marssii ladolta pellolle. Tätä polkua Lottekin nyt käyttää.

   Myin Zeran kesällä 2007, sen jälkeen ratsastettavat hevoset ovatkin asuneet muualla, vaikka joka kesä mieli on tehnyt tänne maalle. Mutta nyt vuosien jälkeen täällä ollaan taas ja hevonen sekä omistaja pääsevät nauttimaan ihanasta kesästä!! :) Hyvää kesää kaikille!

Kuvia Dumista

Aivan ihana tää eka kuva! Ostin tän myös ilman tuota vesileimaa ja yritän saada tehtyä tästä blogille bannerin.. :) Harmi kun photoshop on mun vanhalla koneella ja toisekseen olen tainnut unohtaa miten sitä käytetään.. :/  Pitää ehkä kaivaa se kone esiin..

Lotte viettelee edelleen ansaitsemaansa laidunlomaa, viikon saa vielä olla ja sitten kaivetaan satula esille. Kengän tiputti ja kengittäjä pääsee vasta viikon päästä. Lotte olisi pitänyt kengittää jo viime viikolla, en vaan vielä ole oppinut, että tälle uudelle kengittäjälle pitää soittaa ainakin pari viikkoa etukäteen. Entinen kengittäjä (joka kengitti mulle vuosia), tuli aina parin päivän sisällä. Mutta ei siinä mitään, oma moka, joka nyt ei edes haittaa kun hevonen lomailee :)

Jalassa oleva naarmu on parantunut hyvin, onneksi!

Pikkusisko soitteli juuri leiriltä ja kehui, että on ihan sika kivaa! Huomena on kuulema estekisat leirin päätöksenä, tytöt saavat itse suunnitella radan.. Tsemppiä kisoihin siskolle! ;)



Laitumella

Viimeviikon perjantaina vietiin Lotte laitumelle. Tarkoitus oli laittaa aluksi eri lohkoille niin saa aidan takaa tutustua uusiin kavereihinsa, mutta eihän se sitten ihan niin mennytkään.. Lotte pukitti kohti väliaitaa ja lanka jäi jalkoihin ja sitten mentiin..  Musta ruuna kirmaisi samalle puolella ja hevoset juoksentelivat innoissan ympäri laidunta. Olisi tullut hienoja kuvia, mutta kamera oli tietenkin autossa.. Hevoset tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Laitumella saapui lenkiltä vielä kolmas hevonen, suokki ruuna, joka ei sitten tykännytkään Lotesta vaan jahtasi sitä ja hääti pois. Onneksi Lotte on aika paljon nopeampi.. Vähän hirvitti jättää se sinne, laitoin sadeloimen päälle ja otin suojat pois jaloista. Tää on aika kinkkinen juttu, että uskaltaako hevosen laittaa muiden kanssa vai ei, koska riskinsä siinä on. Hokkiaikana ja ylipäätänsä kotona Lotte tarhaa yksin (tosin pääsee aidan välistä temuamaan kavereiden kanssa, en pidä ihan täys eristämisestä jossa hevoset eivät pääse ollenkaan kosketuksiin toistensa kanssa). Mitä vähemmin tilaa niin sen enemmin riskejä, niin minä ainakin yritän järkeillä.. Mutta laitumella on paljon tilaa ja onhan hevonen kuitenkin laumaeläin niin olen päättänyt ottaa omistajana riskin ja antaa hevosen kesällä elää luonnonmukaista elämää... Tosin toisista tulee ihan pöllöjä stressaajia kun ovat kaverin kanssa, kamala paniikki ja huuto alkaa kun kaveri viedään pois vaikka ympärillä olisikin muita hevosia, onneksi Lotte ei ole tälläinen!

Joku pikku shettis olisi varmaan omistajan mielelle paras kaverivaihtoehto hevoselle, tosin kai sellaisenkin potku oikeaan kohtaan voi saada pahaa jälkeä..



Tutustumista..

Lauantaina sitten aika jännittynein mielin pääsin vasta illalla tallille. Koko päivä oli satanut vettä ja maalailin jo kuvia mieleen, että Lotte makaa jalka poikki paleltuneena laitumella.. Noh ihan kunnossa se oli ja sadekin oli tauonnut. Hevoset tulivat jo paljon paremmin keskenään juttuun. Otin Loten talliin syömään. Takajalassa oli parin sentin vekki ja haavan kohdalta jalka oli vähän turvoksissa ja lämmin. Liikkui kuitenkin ihan puhtaasti. Haava oli varmaan tullut jo perjantaina (jos olisin jättänyt suojat jalkaan niin ei olisi tullut, mutta ei niitä varmaan vuorokautta olisi jalaoissa kehdannut pitää..) Jokatapauksessa paketoin sen animalintex hauteella. Suunnitelmissä oli viedä hevonen takaisin laitumelle, mutta oli niin väsynyt että nukahti talliin.. Sisko yritti syöttää sille porkkanaa, mutta ei reagoinut mitenkään kun taisi olla jo unessa.. :D Päätin jättää sen sitten talliin, kun ei sitä yksin olo näyttänyt häiritsevän.. Itse jäin vanhemmilleni yöksi ja sunnuntai aamuna kävin sitten viemässä ulos. Hyvin oli kuivaheinä maistunut yön aikana. Laitoin päälle ötökkäloimen jonka ostin agrista reilu 40€. Katsoin että Börjesiltä olisi saanut samalla hinnalla aika paljon paremman.... Tuossa horzen loimessa on ihan liian lyhyt kaulaosa ja kiinnitykset ihan hölmöt klipsit jotka ei kyllä pidä. Ompelin siihen eilen ihan soljen eteen niin nyt ei pääse enää aukeamaan. En ole ennen käyttänyt ötökkäloimia, mutta on siitä selvästi ollut hyötyä, kun kokeilin ma-ti jättää sen ilman loimea niin se oli taas ihan pateilla joita loimi päällä ei tule.
Nyt Lotte on ollut yötäpäivää laitumella kun ei mua innosta aamulla ajella 50km ennen klo 7 alkavia töitä enkä usko että poikaystävänikään ihan kamalasti innostuisi jos hevosen takia yöpyisin aina vanhemmillani.. :D Onneksi hevosista on tullut hyvät ystävykset, musta ruuna on suorastaan rakastunut Lotteen. :) Olen mä nyt jokapäivä käynyt Loten tsekkaamassa, puhdistanut haavat tallissa ja antanut vähän väkirehuja + kivennäistä, mutta eipä nuo näytä oikein maistuvan.. Onneksi heinä maistuu laitumella ja ihan kuin Lotte olisi jo vähän saanut pyöreyttä, jee! :)
Pikkusiskoni on ratsastusleirillä, olen aika kade.. ;) Soitteli innoissaan ja kertoi hoitoponista ja estetunnista yms. Tulee ihan omat leirit lapsuudessa mieleen. :) 

Nyt kun Lotte on laitumella, mulla olisi hyvää aikaa kirjoitella jotain muuta, niin toiveta saa esittää :)



Tallissa lepäilemässä

Kaverukset





Mars matkaan

Mainitsin tuolla esittely sivulleni ensimmäisen hevoseni lastausongelmista ja lupasin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen.

Ennen Zeraa minulla ei juurikaan ollut kokemusta hevosen lastauksesta, mukana oli aina ollut joku kokeneempi ihminen. Myyjä lastasi hevosen ongelmitta koppii, mutta kun eka matka kotonta valmennukseen koitti niin tammahan laittoi liinat kiinni.. Siinä me sitten isäni kanssa pähkäiltiin ja apuun tuli muita ihmisiä (ei ammattilaisia). Kyllä se sinne koppiin sitten aina jotenkin saatiin, mutta joka kerta homma meni hankalammaksi. Joskus peitettiin hevosen silmät josta oli hyötyä ehkä kerran pari - sen jälkeen alkoi menemään tosi vaaralliseksi. Yleensä se meni siihen, että itse menetin hermot ja itkeä pillitin kopissa, isäni käski minut sivuun ja totesi että tuo ei auta yhtään mitään..
Isäni (joka ei siis ole hevosihminen) luki aiheesta paljon ja teki listaa miten kuuluu toimia. Mm: Ei saa hermostua, paine taakse, vaihtoehtoja ei anneta vaan koppiin mennää ja piste, on ajettava niinkuin kyydissä olisi vesilasi joka ei saa läikkyä, suitset päässä, hevonen liinassa yms. Ja pitää harjoitella! Ja isänihän näitä sitten alkoi toteuttaa, koppi oli jopa tarhassa ja sisään laitettiin ruokaa (auto edessä ettei kippaa). Ongelmasta oli tullut meidän aiheuttamana jo aika iso ja Zeralla iski paniikki jo traikun näkemisestä. Isäni lastasi aina hevosen, koska omat hermoni eivät sitä kestäneet, varsinkin jos tulevat kisat jännitti. Harjoiteltiin kovasti ja apuna oli aina liinat ja alkuun poikittainen sivupuu, ettei hevonen päässyt sivuun. Ja harjoittelu kannatti koska pikkuhiljaa homma alkoi sujumaan. Heti 18-vuotta täytettyäni aloin itse ajamaan ja isä jäi kotiin astmansa vuoksi. Hän tuli kuitenkin aina taluttamaan hevosen koppiin, sain mä sen itse aina kisoista ja valkuista kotiin :D Kerran olin lähdössä Lahteen kisoihin ja isä oli töissä niin äiti tuli auttamaan. Ja eihän me sitä hevosta koppiin saatu. Keksin että pitää pyytää joku mies apuun, naapurin maanviljeliä yritti, mutta ei siitä mitään tullut. Oli pakko soittaa isälle ja kun hän sitten puolen tunnin kuluttua saapui paikalle ja nousi autosta niin Zera nosti pään ja alkoi ravaamaan ympärilläni. Isä otti hevosen, taputti sitä kaulalle, totesi että nyt lähdetään kisoihin ja talutti sen traileriin! Mietin siinä sitten, että ei ole todellista..
Enkä muista että isäni ikinä olisi menettänyt hermoja Zeran kanssa (niinkuin minä), tai käyttäytynyt sitä kohtaan väkivaltaisesti. Kai siitä eläin sitten vaistosi sen hiljaisen auktoriteetin, että tässä on pomo, joka ei tee mitään pahaa, mutta jota täytyy totella mukisematta. Samalla tavalla meidän koirat on kunnioittaneet "pomoaan". Ukkini oli ihan samanlainen ja hänellä oli ihan mieletön auktoriteetti koiriin (ja ylipäätänsä muihinkin eläimiin koska heillä oli maatila), koirat olisivat tehneet ukin puolesta varmaan ihan mitä vaan. Lapsuudessa vietin paljon aikaa "mummilassa" lehmiä hoitaen ym. Kai sieltä sitten oppi sitä paljon puhuttua maalaisjärkeä?..
Toisin sanoen isäni on aika suuri idoli liittyen hevosen käsittelyyn, vaikka hän ei edes ole hevosihminen. :)
Tein mä kyllä vielä yhden mokan liittyen tuohon kuljetukseen. Ajoin liian kovaa kun mulla oli kiire treeneihin ja tie oli mutkainen. Pieni laitakammohan siitä hevoselle tuli ja aina vasempaan kääntyvissä mutkissa hevonen heittäytyi vasten seinää ottamaan tukea. Kantapään kautta piti tääkin asia siis opetalla. Jatkossa piti ajaa super varovaisesti.

Muutettuani Peuramaalle jouduin itse opettelemaan Zeran lastauksen. Piti opetella myös pärjäämään kisoissa ihan kaksin hevosen kanssa ilman hoitajaa. Minnalta opin kyllä varsin paljon kaikkea muutakin hevosen käsittelyyn ja tietenkin ratsastukseen liittyen. Hänen hevosensa matkustivat vain bootsit jaloissa, paksut kulkkarit ovat hiostavia ja epämukavia ja hevosen on miellyttävämpi matkustaa ilman niitä. Nykyään kuljetan itse kesäisin pelkillä buutseilla (ehkä myös ratsastussuojat riippuen matkan pituudesta), hokkiaikana haluan lisäsuojaa, pintelit ja patjat on hyvät tai sitten suht lötköt kulkkarit mitkä jalassa hevosen on helppo kävellä.

Zeran jälkeen tuli muita hevosia, jotka alkuun vähän laittoivat vastaan traileriin menossa, mutta aika nopeasti hommasta tuli rutiinia. Nykyään toimin aina näin: varaan liinan kiinni traileriin, että saan heti paineen hevosen taakse jos se pysähtyy. Jos tiedän, että ongelmia on ollut varaan liinat molemmin puolin. Levitän väliseinän lastauksen ajaksi jotta tilaa on enemmin, Windyn kanssa huomasin, että sen oli hankalampaa mennä kyytiin kun seinää ei oltu levitetty vaikka muuten meni ihan ongelmitta). Laitan hevosen kiinni vasta kun puomi ja takaluukku on kiinni. Hevosta purkaessa toimin päinvastoin. Väliseinän levittäminen antaa hevoselle huomattavasti enemmin tilaa myös peruuttamiseen. Kahden hevosen kanssa tietenkin tätä soveltaen ;) Kyytiin menee eka se jolle kulkeminen on helpompaa ja epävarmemmalle on helpompaa kun kaveri odottaa jo kopissa. Jos molemmat kulkee ongelmitta niin isompi menee eka.
Jos lastaan hevosen yksin niin en ikinä laita edestä kiinni ennekuin takapuomi ja silta on kiinni. Jätän narun roikkumaan ja menen äkkiä joko ulkokautta tai tyhjältä puolelta laittamaan takapuomin kiinni. Jos hevonen tässä ajassa kerkeää peruuttaa pois ei asialle mahda oikein mitään.. Zera keksi tän kerran ja oli aamuyö eikä tallilla ollut vielä ketään muita ihmisiä. Taisi peruuttaa kaksi kertaa ulos siinä ajassa kun olin menossa taakse, lopulta hain kauraämpärin niin jäi koppiin sitä syömään ja kerkesin laittamaan puomit kiinni.. Onhan tähän yksin lastaamiseenkin jotain apuliinoja kehitelty, mutta en ole niihin tutustunut. Ja toiset opettaa hevosen itse menemään koppiin niin saa heti laitettua puomin kiinni. Joka tapauksessa rekkaan on helppo lastata yksin kun saa samantien käännettyä seinän, sellainenhan se olisi tietenkin haaveissa.. ;)
Lastatessa käytän myös suitsia/ketjua leuan alta ellei hevonen ole tosi rutinoitunut matkustaja. On super hölmöä jos hevonen pääsee tämän takia irti ja painelee naru tai liina jaloissa pitkin pihoja...
Tärkeimpiä asioita mielestäni on siis ettei missään tapauksessa saa hermostua ja menettää malttiaan kun sitten ei ainakaan onnistu (tämä pätee kyllä kaikissa muissakin hevosiin ja varmaan ylipäätänsä eläimiin liittyvissä asioissa) ja on ihan pakko ajaa rauhassa ja tasaisesti vaikka olisi kuinka kiire. Nojoo tietenkin jos kyse on hevosen elämästä tai kuolemasta.. ;) Ei se hevonen sitä ylinopeutta suoralla motarilla tunne, mutta kiemuraisella tiellä tuntee (nimimerkillä kokemusta on..) - eikä tarvi edes ajaa ylinopeutta..

Loten lastaus on joka kerta helpompaa (ekalla kerralla se ei osannut peruuttaa kopista ulos kun oli mennyt vain rekalla - lopulta meidän piti kääntään se sisällä ympäri kun ei kertakaikkia saatu sitä muuten ulos ;) Myös lastauksessa kaksi liinaa olisi alkuun ollut hyvä, mutta ei meitä koskaan ollut kuin kaksi ihmistä. Pisimmillään sen lastauksessa on mennyt varmaan 10-15min. Nykyään ei tarvi enää edes liinaa vaan Lotte kävelee suoraan sisään vaikka traikut sitä edelleen aika kovin jännittääkin. Heinää olen laittanut mukaan ihan siitä syystä, että heinän pureskelu kai vähän lievittää hevosen jännitystä.. Mutta jos on tosi ahmatti hevonen niin en anna isoa, ylimääräistä heinäannosta traikkumatkalla, eihän se jaksa suorittaa kisoissa jos maha on killillään ylimääräisestä heinästä. Ei mulla tälläisiä hevosia kyllä koskaan ole ollut..

Ohhoh tulipahan pitkä! Toivottavasti tämä nyt ei kuulosta miltään paasaamiselta, tyyliin minä olen paras ja minä tiedän kaiken -koska näin ei missään tapauksessa ole. Halusin lähinnä kirjoittaa siitä millä lailla minä olen kantapään kautta oppinut ja mitkä on tavat jotka olen hyviksi todennut. Jos jollain on hyviä vinkkejä siitä miten nirson hevosen saa kisamatkalla juotettua niin otan niitä ilolla vastaan! :)

Zera lahdessa kisoissa